24. kesäkuuta 2016

Tynnyrisaunan updeittaus Juhannukseen

Kaunista Juhannusta teille kaikille!





Aloitin oman aattoni vieton pihan tynnyrisaunasta.  Viimeksi saunoessani mieltä vaivasi miten ruma ja kolkko se on sisältä. Lisäksi aika on tehnyt jälkiään, tynnyri on hieman vinollaan ja esimerkiksi ulko-ovi ei mene ihan kokonaan kiinni enää.  Onneksi sentään löylyjen ja pikku pukuhuoneen ovi menee kiinni ja löylyt ovat erittäin hyvät.

Mutta eihän seuraava näky kamalasti mieltä ylennä.





Saunassa oli välttämättömin.  Jokseenkin. Siispä eilen kävin ostamassa verhovaijeria, haalin tarvikkeita kotoa ja miehen äitienpäivälahja minulle pääsi koekäyttöön.   Aika söpö työkalupakki, eikö?  Mutta suoraan sanottuna melko huono ;)  Vaikka kyllä sillä tällaista sisustuspuuhaa suorittaa. Paitsi tuolla mattoveitsellä.  Se on sormien kohtaloksi, sillä terää ei saa lukittua paikalleen ja muutenkin melko vempula teräaseeksi.



Sitten ruuvailemaan. Verhovaijeria ulko-oven yläpuolelle. Pesuaineille kori löylyihin, vähän koivunlehtiä Juhannuksen kunniaksi, lisää koukkuja pukuhuoneeseen ja keittiön vanha maustehylly pikkutavaroille. Kori vähän isommille tavaroille jne.    Vielä puuttuu sopivan pieni peili, mutta eiköhän joltain kirpputorilta sellainenkin löydy vielä.



Vastavaloon kuvaaminen ei ole helppoa.  Mutta näkyy ehkä riittävästi?  Nyt voi häveliäimmät vetää verhoa eteen saunoessaan. Luulen ainakin mahdollisten saunavieraiden arvostavan sitä, koska ovi on lasia yläosastaan.  Verho on Ikeasta joitain vuosia sitten ostettu. Taitaa olla myynnissä kuosia edelleen.  Verhovaijeri on oven yläpuolelta koukulla nostettu ylemmäs, jotta se vähän mukailee kaarevaa kattoa.






Puhuoneen puolelle lisäsin maton, koukut johon huovuttamani saunahatut pääsivät heti riippumaan sekä maustehyllyn.  Alahyllyllä näkyy rivi saunatuoksuja, joista salmiakki on oma lemppari.  Saunahatut ovat mielestäni edelleen liian aliarvostettuja.  Näyttäväthän ne vähän typeriltä kun ihmisellä on hassu hattu päässään ja muuten on nakkena, mutta kyllä jaksaa saunoa pidempään. Ei ala heikottamaan tai janottamaan ja kuumuutta kestää ihan eri tavalla.  

Meidän saunahatut olen itse virkannut Novitan Huopasesta ja huovuttanut pesukoneessa.




 Toiselta puolelta pukukoppia, löytyy kori vähän isommille tavaroille sekä öljylamppu pimeneviin iltoihin. Pukuhuoneen puolella se valaisee myös saunan puolta oven läpi.


Sitten sinne itse asiaan, saunaan.  Ei siellä nyt niin suuria tapahtunut, mutta viihtyisyys ja käytännöllisyys paranivat kuitenkin.


Muovisen puukorin (vanhan pullokorin) vaihdoin puiseen, sekä ennen lattialla seikkailleen pesuainekorin ruuvasin koukuilla seinälle käden ulottuville.  Koska seinätkin ovat pituussuunnassaan kaarevat ja ihmiset siksi istuvat pitkittäin penkillä nojaten ainoaan suoraan seinään, mahtuu kori olemaan hyvin siinä.  Huomaan, että kuvista todellista kaarevuutta ei näe.    Kukaan ei pysty nojaamaan seinään istuessaan oikeinpäin, jalat lattialla sillä seinä on pidemmällä kuin miltä näyttää ja jos koettaisikin nojata niin seinä pakottaisi leuan rintaan.


 
 
 
Piti vähän sommitella. Mainostaa noita saunahattuja.  Käyttäkää ihmiset saunahattuja ;)
 
 
 

Tämän ihanan pikku kiulun löysin extempore kun etsin verhovaijeria kaupassa. Saunasuolakuppi joka siis pitää sisällään himalajan suolaa.
Sen kerrotaan toimivan ionisaattorina ja ilmanpuhdistajana saunassa.  Suolahiukkaset hoitavat ihoa, helppotavat allergia- ja astmaoireita, hoitavat atooppista ihoa ja vähentävät kuulemma myös tukkoisuutta flunssan yhteydessä.  Kuppiin saa laittaa halutessaan myös saunatuoksutippoja.  -Sopii minulle.


Mutta nyt siis vielä kerran!  Ihanaa, rentouttavaa ja kaunista Juhannusta. 


Heidinen

18. kesäkuuta 2016

Kookos-mantelileipää jaaritteluiden ohessa.

Niin se kesä vain soljuu eteenpäin. Oma loma on vielä pitkällä edessä, mutta toisaalta kesällä työntekokin on rennompaa.  Vapaapäivinä ehtii hyvin piipahdella naapurikaupungeissa tai jopa siellä Tallinnassa pikaminilomilla.

Aloitin maaliskuussa tosissani itseni kanssa projektin. Palasin tosissani takaisin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon.  Ensin laskin kaksi viikkoa kaikki ravintoarvot ja noudatin valmista ohjelmaa saadakseni tuntuman takaisin.  Sittemmin olen kuunnellut itseäni ja syön silloin kun tulee nälkä.  Enkä laske enää.  Haluan nauttia ruuasta ja kesästä.   Lisäksi dieettailu saa luvan loppua. Niiden vuoksi läskit palaavat AINA korkojen kera takaisin.

Ensimmäisen kuukauden kroppa ihmetteli ja piti tiukasti kiinni saavutetuista mitoistaan.  Sitten on alkanut tapahtua. Paino on laskenut nyt tähän mennessä noin 7kg ja navan ympäristö on kutistunut 12cm. Parasta tässä on se, että ainuttakaan migreeniä ei ole tullut ruokavaliomuutoksen jälkeen vaikka kevätaurinko on yleensä yksi pahin kohtausten aiheuttaja minulle.

Viime viikonloppuna ostin ale-hyllystä Kilot Pois- kirjan karppauksesta. Suurin osa kirjasta on ruoka-ohjeita ja niitähän nyt ei koskaan ole liikaa.  Muuten kirja oli hienoinen pettymys.  Oikolukijalla on ollut ilmeisesti muuta tekemistä kirjoitusvirheiden suuren määrän vuoksi ja löytyipä muutama mieltä vaivaamaan päässyt epäjohdonmukaisuuskin.  Mutta ne ruokaohjeet, nam :)





Ensimmäiseksi testiin pääsi kookos-mantelileipä, sillä leipää edelleen välillä kaipaan. Karppiset ja satunnaiset ruisleipäviipaleet ei poista vaalean, pehmeän leivän ajoittaista kaipuuta.





Ja täytyy sanoa, että oikein maukasta tuli. Ehkä hiukan makeaa leiväksi, mutta metukkaa tai pippurileikettä päälle, niin sopii oikein hyvin omille makunystyröille.

Tätä kannattaa kokeilla!  Itselläni kiireessä meni kookos- ja mantelijauheiden mittasuhteet sekaisin, mutta lopputulos oli silti hyvä. Eli ohje ei kärsi pienistä muutoksista. Kurpitsan sienet kyllä näyttivät hieman epäilyttäviltä valmiissa leivässä, mutta sekin oli onneksi vain ulkonäkökysymys.




Ohjeessa oli laskettu leivästä tulevan 10 palaa, mikä on aika lähellä totuutta.  Ja yhdessä annoksessa ilmoitettiin olevan HH 1,6g,    P 6,4g,     R 16,5g. 

Kiva jos jaksoit lukea tänne asti.  Nyt on ohjeen vuoro:

Kookos-mantelileipä
 
6  kananmunaa
125g  voisulaa
1 1/2 dl kookosjauhoja
1dl  mantelijauhoja
2tl  leivinjauhetta
Halutessa lisäksi kourallinen pähkinöitä tai siemeniä
 
Kuumenna uuni 125 asteiseksi.  Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää muut ainekset joukkoon.
Kaada taikina voideltuun uunivuokaan ja paista
noin 30-40 minuuttia. 
 
 
 
 
 

HUOM!  Anna leivän jäähtyä riittävästi vuoassaan, ettei käy kuten minulle. Leipä halkesi keskeltä pituussuunnassaan kun koetin sitä liian kuumana irroittaa vuuastaan. 






Heidinen




7. kesäkuuta 2016

Kierrätetty Tuulikello

Tänään sen pyörittelin valmiiksi.  Lusikat minulla on ollut vuodesta 2009. Olivat häälahja. Ajatuksella, että ne voi huonona päivänä kanittaa Niitä on edelleen huomattava määrä laatikossaan.

Raastin on kirpparilta ja helmet vanhasta korusta. Mummun peruja.   Ensimmäisen lusikan kiinnitin kun vielä oli lumet maassa.  Sitten homma vähän jäi.  Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan ja tänään oli oikea aika saattaa tuulikello valmiiksi.


 
Soi itseasiassa kauniisti tuulisella  pihallamme.  Se yllätti sillä tehdessäni en ajatellut ääntä laisinkaan.
  Minulla oli joskus ulkona bambuinen tuulikello. Siellä se kalkatti kesät ja talvet, kunnes hapertui niin että putki kerrallaan putosi maahan.  Siitä ei tosin voinut sanoa, että se soi.  Se oli nimeonmaan kalkatusta, onttoa ja kylmää.
 


 
 
Vanha tynnyrisaunaparka.  Se tuntuu tarvitsevan jotain piristystä ja tuulikelloni eivät yksin tai kaksinkaan siihen riitä. Ehkä lisää jotain vihreää?  Mitähän villiviini pitäisi pikkuisesta saunasta?
 
 
Heidinen
 
 


4. kesäkuuta 2016

Kesän kunniaksi kakkua

Tänään jätettiin taakse tuo naapurissa sijaitseva kyläkoulu. Mitä luksusta se onkaan ollut!  Jokaisen lapsen pitäisi saada käydä koulunsa samanlaisessa ympäristössä.  Sekoitus surua ja iloa, vanhan taakse jättämistä ja uuden odotusta.  Sitä tarvitsee ehdottomasti vähän juhlistaa!



Kuva on lainattu luvallisesti tyttäreltä :)  Mutta siihen kakkuasiaan.




Tämän alkuperäinen ohje löytyi Lidlin mainoksesta, Kodinkuvalehdestä 11/26.5.2016. Maccarponen sijasta käytin tuorejuustoa, sillä kun pistää miehen kauppaan hakemaan marcarponea, niin tuloksena voi olla vain täysi katastrofi. 




VALKOSUKLAINEN MANSIKKA-POPCORNKAKKU
 
8-10 annosta
20min + 1vrk hyytymiseen
 
POHJA:
1l popcornia
50g voita
200g valkosuklaata
 
TÄYTE:
4 liivatelehteä
1/2 dl mansikkatiivistemehua
2dl kuohukermaa
1prk/ 250g mascarponea (tuorejuustoa)
1 limetin raastettu kuori ja mehu
1 tl vaniljasokeria
 
PÄÄLLE
1/2 l mansikoita (mitä enemmän, sen parempi)
 
Valmista popcornit pakkauksen ohjeen mukaan.
 
Asettele leivinpaperi irtopohjavuoan (20cm tai isompi) pohjalle, kiinnitä panta ja leikkaa ylimääräiset paperit pois.
 
Mittaa kattilaan paloiteltu valkosuklaa sekä voi ja anna sulaa miedolla lämmöllä sekoitellen
Nostele popcornit suklaasulan joukkoon ja levitä ja painele seos vuoan pohjalle.
 
Upota liivatteet kylmään veteen ja anna pehmetä ainakin 5min. Vatkaa kerma vaahdoksi.
 
Kuumenna mehu kiuhuvaksi ja liota siihen puristetut liivatteet. Anna hieman jäähtyä.
 
Sekoita tuorejuustoon liivate-mehuseos, limetin kuori ja mehu sekä vaniljasokeri. Nostele joukkoon kermavaahto.
 
Kaada täyte pohjan päälle, peitä kelmulla ja anna hyytyä seuraavaan päivään.
 
Irrota kakku vuoasta, siirrä tarjoilualustalle ja koristele mansikoilla.
 
 
 
 
 
Aijonpa jossain vaiheessa kokeilla tällä periaatteella tehdä suklaa-poppari paloja sillä varsinkin pohja oli todella omaan mieleen.
 
Tällä kakulla me siis polkaisimme tytön kesäloman käyntiin. Ei hullumpaa.
 
Heidinen