31. tammikuuta 2016

Fredrika Runebergin Tortut

Kansallisrunoilijamme Runebergin päivä lähestyy.  Olen käynyt pikkulapsesta asti retkillä Runebergin kodissa, Joulupäivänä käytiin hänen haudallaan.  Olen koettanut lukea joskus hänen sepustuksiaan. Vänrikki Stoolin Tarinat onnistuin jopa lukemaan.   Ja pakkohan se on myöntää, että ei minua hänen runonsa tai muutkaan teokset kiinnosta.   Minua kiinnostaa hänen rouvansa Fredrika. 

Miten se nainen on onnistunut tuossa kaikessa? Vieraat viipyvät päiväkausia, lapsia (Porvoon susiksi sanottiin) siunaantui (ja menehtyi) useampi, draamaa, uskottomuutta, puutarhan ja talouden hoitoa, sairauksia, oma kirjailijan ura, köyhien tyttöjen koulun perustaminen rouvayhdistyksen puheenjohtajana, sairaan miehen hoitoa yhä alenevan kuulon ja näkökyvyn myötä.  yms.

Wikipediasta löytyy napakka tiivistelmä hänestä.  Hänestä jos kenestä saisi hienon elokuvan aikaiseksi.  Blogista P.s Rakastan kirjoja eli täältä löytyy muutama kaunis kuva Runebergien kodista ja hieman tarinaa heidän elämästään.

Mutta ne tortut! 



Yksi maailman parhaimmista leivonnaisista ehdottomasti. Karvasmantelilla maustettuna.
Ensimmäistä kertaa tänään pääsivät käyttöön jo jokusen vuoden omistamani Runebergin torttu vuoat. Loppujen lopuksi aika käteviä kartioita.  




En ole käyttänyt vuokia aikaisemmin, koska niitä on paketissa 4kpl. Kyljessä oleva ohje on kuudelle tortulle. Tarvitseeko perustella enempää?  Erittäin ärsyttävää.   Mutta tänään päätin päästä ärsytykseni yli ja sen ansiosta löytyi hyvä puoli. Erittäin hyvä juttu!  Nimittäin taikinaa jää enemmän syötäväksi kulhosta.   Ja se on niiiiiin hyvää. Parempaa kuin valmis torttu.




Olisi jäänyt taikinaa enemmänkin syötäväksi jos olisin tarkemmin noudattanut ohjetta vuoan täyttämisen suhteen. Kyllä ne tosiaan kohoavat uunissa.  Tässä vielä teille ohje vuokapaketin kyljestä.



Ohjeessa on unohdettu mainita milloin se kananmuna on tarkoitus laittaa taikinan sekaan. Omani meinasi unohtua, joten lisäsin munan viimeisenä.  Ja lisäsin vielä extrana karvasmantelitippoja taikinaan. Punssia en käyttänyt. Ja tämä on kyllä se ohje millä teen jatkossakin aina torttuni. Onnistunut torttu ei ole kuiva, mureneva tai liian äklöksi kostutettu. Vaan pinnalta rapea ja sisältä kuohkea/kostea. Mmmmm...  Seuraavan satsiin ajattelin kokeilla hienontaa itse kuorimattomat mantelit.  

Makoisaa tulevan viikon alkua.

Heidinen




27. tammikuuta 2016

Kaikkea sitä...

Päätin tulla leveilemään tällä kasalla.  Koska olen siitä hyvinkin ylpeä.


Siinä on 8 muovikassia, 4  jätesäkkiä (75l) ja puuttuu vielä 5 muovipussia jotka meni jo. Istuin eilisen päivän karsimassa vaatteitani. Dumppasin kaikki sängylle ja yksi kerrallaan lajittelin takaisin-roskiin- kierrätykseen.
  En ymmärrä miten meidän pikkuruiseen makkariin on mahtunut noin paljon??? Sekä miehen vaatteet vielä päälle. 

Olisi pitänyt ottaa vaatesäilytyksestä kuvat ennen- ja jälkeen. En muistanut, tai oikeammin en pystynyt jättämään hommaa sen vertaa kesken.    Vieläkin enemmän olisi varmasti lähtenyt jos kasvava poistokasa ei olisi alkanut jo hirvittämään.  Silti kyllä minulle vielä jäi päälle pantavaa.  Ne mitä muutenkin käytän ;)

Ihminen pärjää yllättävän vähällä. Minun se pitäisi tietää, kaiken jo kerran tulipalossa menettäneenä. Silti sitä kerää tavaraa ympärilleen kuin suojamuuria. Kuin se mitä omistat määrittelisi sen mitä olet.

Tällä hetkellä meillä on sekaisempaa kuin koskaan. On lähtevien tavaroiden kasoja, lajiteltavia kasoja ja kasoja. Purkkiin on tullut vähintään muutama kolikko päivittäin ja tavara liikkuu kokoajan.  Lisäksi olen löytänyt lapsuuteni pehmokoiran ja vanhan päiväkirjani. Lueskelin kirjaa hetken, muistaen tapahtumat mutta en tunnistanut kirjoittajaa minuksi.  Mutta kirja säästyköön, sillä sain mahti-idean koskien tulevaa.

Olo kevenee ja huomaan saavani ajatuksissani muitakin asioita päätökseen sekä jään kiinni jatkuvasti ihmettelemästä miksi olen säästellyt tätä kaikkea?  Energiaa riittää vimmatusti, hyvä että syödä muistaa.
Voikohan olla niin että tavara sitoo/imee energiaa? Kun se liikkuu ja lähtee, energia palaa takaisin?   Käyttämätön, varastoitu, menneisyydestä kiinni pitävä tavara estää pääsemästä eteenpäin? Päästämästä irti menneestä?Vai väsyneen horinaa?

Maria Kondon siivouskirja polttelee mielessä yhä enemmän. Voisiko se tarjota vielä lisää potkua? Lähikirjastossa siihen on 8 ihmisen jono ja naapurikunnassa se on lainaajalta jäänyt palauttamatta 2kk sitten.

Tuo kasa? Se lähtee nyt helpoimman kautta.  Työmatkalla Uffin laatikkoon. Olkoonkin että tienaavat minun rytkyilläni, mutta sitä on nyt ihan liikaa alkaa minun seulomaan kirpparille tms. minnekään.  Tarvitsen arvokkaan ajan kodin puhdistamiseen ja siistimiseen.

Tulossa on vielä yläkerran varastoksi muuttunut käytävä, porrasvintti, muutama komero ja kaappi, keittiö, meikkipöytäni kätköt, kylppäri ja ne jemmat jotka olen unohtanut. 

Ne jemmat löytyköön! Juhlat alkakoon!

Heidinen


21. tammikuuta 2016

Jotain rotia eteiseen

Koko päivän tein töitä ja vihdoin ensimmäistä kertaa olen tyytyväinen eteiseen.




Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.  Ei tosiaan ole ollut kiva tulla tai lähteä.




 
 
Seuraavassa kuvassa on tyhjennetty senkki kokonaan.  Jäljelle jäi koirien tarvikkeet ja sisällä tarvittavat työkalut, jotka näkyvat muovilaatikossa lattialla. Tuli tosiaan välillä ihmeteltyä, että minustako on tullut ihminen joka säästää kasapäin kengännauhoja, vanhoja taskulamppuja, melkein ehjiä kenkiä, kaikki ruuvit ja mutterit?   Sitten vasta alkoi fyysinen osuus.  Tuo senkki painaa ihan hitosti kun sitä yksin pääsee siirtämään. Se lähtee talosta myös.



Aikaisemmin olen maininnut (muistaakseni) saaneeni pienen pinnasohvan.  Sen piti tulla tuunattuna ruokahuoneeseen, mutta jääkaappikaaos muutti suunnitelmia ja nyt se sai muuttaa eteiseen.  Sohvan alle työkalut ja vanhoissa perunakoreissa harvemmin käytössä olevat kengät.





Sohvassa oli neljä kerrosta erilaisia kankaita päällekkäin niitattuna. Alempi kerros oli aina päällimmäistä likaisempi.  Irroitin vanhat kankaat ja niittasin tilalle ruusuisen vahakankaan.  Se oli tietoinen valinta, koska siitä saa helposti pyyhkäistyä pois kurat ja eläinten karvat. Maalipinta sai jäädä kolhuiseksi ainakin toistaiseksi.


Vanha keittiön tiski-/astiakaappi pääsi myös uusiokäyttöön. Keikautin sen ylösalaisin ja mies lupasi miettiä siihen viikonloppuna tason päälle. Sieltä löytyy sitten jatkossa koirien hihnat, harjat ja hilavitkuttimet.



Nyt iltaan mennessä vanhalle senkille on kaksi ostajaa. Löysin taas rahaa siivotessa. Ison kasan Viron Krooneja , yhden zlatin...(?) ja 60senttiä. Niin se potti kasvaa ;)

Perhettä valistin myös; pehvaa saa sohvalla lepuuttaa, mutta EI MITÄÄN MUUTA. Ehkä viikon muistavat.

Heidinen


Feikki Konmaritusta, sekin toimii ;)

Monet tuntuvat tekevän nyt samaa. Karsivan kotoaan turhia tavaroita, vaatteita ja hillitsevän ostohaluja. Minäkin.

Liityin facessa Konmari Suomi- ryhmään, joka perustuu Marie Kondon kirjaan Konmari, siivouksen elämän mullistava taika. En ole lukenut kyseistä kirjaa. Ytimekkään tiivistyksen siitä kylläkin. Ajattelin ensin hankkivani kirjan, mutta seurattuani ryhmän innokkaita siivoojia päätin kokeilla miten pitkälle pötkin heidän neuvoillaan.  Joten koska oikeastaan apinoin omalla tavallani ryhmäläisiä, en noudata Konmarituksen ohjeita. En lähde tässä avaamaan "maritusta" sen tarkemmin.

Olen ottanut aika-ajoin tietyn kohteen, komeron, kaapin, hyllyn, nurkan tms. jonka olen tyhjentänyt ensin ihan täysin. Sitten alkanut laittamaan tavaraa takaisin, ryhmän jäsenten neuvojen mukaan, tutkaillen esine kerrallaan. Tuottaako tämä minulle iloa? 

Alkaa kuulkaas tavaraa häviämään nurkista!

"Oikean" tavan mukaan olisi pitänyt aloittaa vaatteista. Vetää ne ulos piiloistaan ja aloittaa karsiminen. Mutta minä tiedän mikä kauhistuksen hävitys siellä piilee... Se ei ole mikään parin tunnin juttu. On päässyt vähän kertymään. Siellä on myös se -10kg vaatteet... Pitää ehdottomasti harjoitella ensin helpommilla kohteilla.

Roskaa, kierrätyskelvotonta kamaa on lähtenyt talosta pussitolkulla. Hyvät tavarat kuvaan henkilökohtaiselleni fb sivulle jakoon kavereiden kautta elintarvikkeita, kolikoita ja hymyä vastaan.   Vielä ei ole tarvinnut tukeutua kirppisryhmiin. Kirjoja on lähtenyt noin 50 kpl, laukkuja, lastenhoito tarvikkeita (tytär kohta 13-v), keskeneräisiä käsitöitä, ihmeellistä irtotavaraa, monta kiloa turhaa paperia, lehtiä, tauluja, vanhoja muovikippoja yms. yms.



Innostuksissani en ole tajunnut pitää kameraa valmiina. Ennen- jälkeen kuvat olisi pitänyt tajuta ottaa.  Mutta onneksi (?) projekti on vielä kesken.  Yläkertaan en ole edes ehtinyt ja jäljet pahenevat ennen kuin korjaantuvat. Alakerrassa on epämääräisiä tavarakasoja odottamassa seuraavaa määränpäätään.  Perheellä on tosin veto-oikeus, jos jotain pitää ehdottomasti säästää, sen saa pelastaa kasasta.



Löytöjäkin olen tehnyt. Lanka- ja käsityökaappiani perkaessa löysin yhden laatikon pohjalta vanhan 20 markan kolikon!?



  EN yhtään tiedä miksi ja miten omistan sellaisen. Mutta olen iloinen siitä sillä sen ansiosta keksin alkaa keräämään lasipurkkiin kaikki tulot jota saan myymällä turhat tavarat.  Listaan sinne myös vaihtokaupat. Nyt on tullut jo kahvipaketti, kaakaota ja suklaata on matkalla. Kun urakka tulee valmiiksi joskus, lasken saldon ja teemme jotain kivaa yhdessä. Ja mikäli rahaa löytyisi lisää jostain jemmasta, niin se menee ehdottomasti purkkiin.



Tuntuu hyvältä luopua.

Välillä homma keskeytyy kun löydän jotain unohtamaani. Muistoja. Istuin silittelemässä pitkään vanhaa rikkinäistä ja korjauskelvotonta miesten rannekelloa. Isäni kelloa.
  En muistanut sen olemassaoloa lainkaan.
Silittelin kelloa ja ymmärsin, etten tarvitse sitä muistaakseni isäni. Ja tuntui hyvältä siirtää se poistokasaan.   Yhtä helpolla en päässyt mummoni keräilynukkejen kanssa.  Ne jatkavat olemassaoloaan kenkälaatikossa komerossa. Ainakin vielä.

Ja minä voin sanoa tykkääväni tästä.  Siivouksesta. 

Ja tein myöhäisen uuden vuoden lupauksen; En osta mitään tarpeetonta. Vain välttämättömän.  Siitä tulee ehkä vaikein osuus, mutta tavaroita läpikäydessä olen ehkä lopulta ymmärtänyt mikä järjetön summa menee noihin tyhjänpäiväisiin kivoihin heräteostoksiin.

Heidinen

19. tammikuuta 2016

Tee Itse: Hyvästit hammastahnalle

Poistaessani lisäaineita elämästäni olen päässyt vaiheeseen fluoriton hammastahna.  Viimevuoden puolella esittelinkin löytöni Vanhan Porvoon putiikista. Kanelin makuinen, fluoriton hammastahna.  Lisäksi Malmgårgin joulumarkkinoilta ostin testiin fluoritonta Aloe vera  hammastahnaa.
Molemmat erittäin mieluisia ja suu jää raikkaan tuntuiseksi.

 
 
Seuraava askel onkin tehdä ihan itse hammastahnaa.  Tai hammaspuuteria suoraan suomennettuna.  Löydin hienon blogin perheestä josta on minimoitu täysin jätteen määrä. Ruoka-aineet ostetaan irtotavarana ja purkitetaan kotona. Kosmetiikka ja pesuaineet tehdään itse. Kaikki on minimoitu.  Sisustus ja jätteen määrä. Mitään ylimääräistä ei osteta.  Perheen äiti on kirjoittanut aiheesta kirjankin.  Kannattaa käydä tutustumassa blogiin zerowastehome.
 
 
Sieltä siis löysin ohjeen ja sieltä löytyy ohje vaikka omatekoiseen lisäaineettomaan huulipunaan ym :)
 
 
Hammaspuuteri:
 
2 rkl ruokasooda
1/8 tl valkoista stevia jauhetta
 
Laitetaan esim. mauste- tai juustosirottimeen.
 
 
 
 

Alkuperäinen ohje:


Tooth powder:
2 tb baking soda
1/8 ts white stevia powder
In a parmesan shaker
(for my shaker pictured, it takes 16tb baking soda, 1 ts stevia)
 
Mittojen muuntaminen aiheutti hieman päänvaivaa, mutta pienen salapoliisityön jälkeen päädyin siihen, että tb olisi ruokalusikallinen (15ml) ja ts taas teelusikallinen (5ml)
Korjata saa jos olen väärässä.
 
 
Sitten siihen pesukokemukseen.  Kastoin hammasharjan veteen ja sirottelin puuteria harjaan. Ja pakko myöntää, että Stevia tosissaan korjaa ruokasoodan makua olematta mitenkään äitelä.
Pesun jälkeen jää puhdas tunne, kielellä tuntee hampaiden olevan puhtaat ja liukkaat.

Tämä jää käyttöön.

Joku viisaampi osaisi varmasti kertoa mitä pitkäaikaiskäyttö mahdollisesti tekee hammaskiilteelle, onhan ruokasooda ollut kotikäytössä hammasvalkaisussa kautta aikojen. Mutta fluorittoman tahnan rinnalle kyllä.



Punajuuresta keitettävä huulipuna jäi mieleen kummittelemaan. Muistaakseni siinä tarvitaan tilkkanen vodkaa.  Niinköhän se on joku päivä kurvattava Alkon kautta?  ;)

Heidinen







18. tammikuuta 2016

Keittiökaaos ...jonka teki äiti. Eiku jääkaappi.

Joulun jälkeen jääkaappimme alkoi tekemään hidasta kuolemaa. Ilmeisesti termostaatti ei enää jaksanut oikein toimia.  Selvitystyön jälkeen kävi ilmi että korjaaminen olisi äärettömän kallista.   Päädyimme siis ostamaan paikallisen fb-ryhmän kautta uuden/vanhan jääkaapin.

Uuden ja korkeamman kaapin tultua kotiin alkoikin se hauska vaihe. MIKÄÄN ei mennyt kuten Strömsössä!  Ensinnäkin että saamme miehen kanssa kaapin ylipäänsä autosta sisälle taloon kaksistaan oli sellainen projekti, että koko kaapin osto alkoi kaduttaa jo siinä vaiheessa.

Kun lopulta saamme sen taisteltua matalan majamme keittiöön ja paikalleen nurkkaansa, saamme huomata ettei kätisyyden vaihto oveen olekaan mikään pieni projekti. Vaatisi mekaanikon ovessa olevien sähkötöiden osalta, sekä saranat olisi pitänyt hankkia.  Ne eivät käyneetkään "kääntää ympäri" toiselle puolelle.   Lisäksi täyskorkea kaappi näytti typerältä, isolta ja väärältä paikallaan.  Pieni keittiöni näytti ennen tältä.  Kuvasta näkee juuri vanhan jääkaapin paikan sekä alueen joka ei enää tulisi olemaan ennallaan.



Joten kuinkas kävikään?  Keittiön sisusta uusiksi... Tarkoittaen sitä, että myös rakas kulmakaappini saisi häädön ;(   Sille onneksi löytyi sopiva nurkka ruokahuoneesta, sillä uusi jääkaappi joutuisi joutuisi seisomaan siihen nurkkaan itsekseen.



Ruokahuone on siis ihan kunnossa.  Tavallaan.  Minulla odottaisi muutosta pieni kahden hengen pinnasohva, jonka olin ajatellut sijoittaa juuri tuolle ikkunaseinälle.   Nyt sillekkin pitää keksiä jotain muuta.

Mutta se keittiö... Voi elämä. Siellä on edelleen hävityksen kauhistus. Loppujen lopuksi saan lisää kaappi- ja hyllytilaa, mutta tämä odotusvaihe on kamala. Nyt odotellaan, että saadaan sähkötyöt tehtyä niin pääsee laittamaan tavaraa paikoilleen. Ruoanlaitto ei kyllä nyt juurikaan houkuttele.


 
Niin... Vaikuttaa siltä, että keittiönpöytä, vanha Askon Amigo joutunee etsimään uuden kodin. Juuri nyt se vaikuttaa liian suurelta.  Mutta teen lopullisen päätöksen vasta kun kaikki muu on valmista. Tai sitten en.



Onneksi säästössä oli vielä vanhoja keittiön seinäkaappeja.  Työtasoa ei saa enää mistään, enkä halua vaihdattaa sitä kokonaan.  Mutta onneksi, onneksi en ollutkaan luopunut vihreästä kaapista jonka sain kesällä jo, mutta paikkaa sille ei tuntunut löytyvän. Kuin vasta nyt.  Kaappi saa imaista sisäänsä pienkoneet kunhan se on kunnolla putsattu. Sen vanhalle kuluneelle maalipinnalle en halua tehdä mitään, mutta koska se on vanha ja pahimmassa tapauksessa lyijymaalilla maalattu aikanaan, sen päällä ei ruoka-aineita saa käsitellä.  Sisäpuolelta on onneksi käsittelemätön.  Ehkä lasilevyn teetätän kannen päälle.

Tilanne on nyt siis tänä aamuna tämä.

Palaan keittiön osalta asiaan kun se alkaa löytymään tuon roinan alta.

Mukavaa viikonalkua itse kullekkin :)


Heidinen

17. tammikuuta 2016

Naamakarvojen lankaaminen

Kuulun siihen joukkoon, jolla kasvaa kasvoissa karvaa liikaa. Tai ei ehkä niinkään liikaa kuin liian pitkää karvaa.  Onneksi se on enimmäkseen ohutta vaaleaa hahtuvaa, mutta kirkkaana päivänä ne vaaleimmat ja ohuimmatkin haituvat näkyvät.  Suorastaan hyppäävät silmille.

Olen tähän elämäni vaiheeseen asti nyppinyt niitä kulmakarvojen siistimisen yhteydessä pinseteillä. Vahaliuskoja ja sokerointiakin olen koettanut, mutta vahaliuskat ovat aivan liian tuskallisia. Ennemmin kuljen kylillä liuskat naamassa kiinni kuin koen enää niiden aiheuttaman kivun.  Sokerointi on huomattavasti kivuttomampaa, mutta jää usein tekemättä.  Massan valmistelu ja pehmittäminen on arjessa liian työlästä ja hidasta.

Olen halunnut oppia lankaamisen jo vuosia, mutta sen on näyttänyt hankalalta oppia.  Opastusvideoissa ja muissa tutoriaaleissa lankaajalla on ollut jokin kolmipäinen lankaviritys. Kaksi langanpäätä käsissä ja yksi hampaiden välissä.... O.o

Kunnes vihdoin päätin kunnolla paneutua aiheeseen ja oppia.  Löysinkin mitä yksinkertaisemman tavan lankaamiseen.  Joka kyllä ensimmäisellä kerralla harjoitellessa sattui enemmän kuin sokerointi, mutta vähemmän kuin vahaus.  Ja jos sattuu liikaa niin homman voi keskeyttää heti ilman että kasvoihin jää roikkumaan mitään ylimääräistä.

Ja tosissaan, kaikki lupaavat että kipu vähenee ajan mittaan! Se on varmaan tottakin, sillä jos säännöllisesti lankaa niin ensimmäisen kerran jälkeen seuraavalla kerrralla langattavaa on vähemmän. Koska ihokarvat kasvavat eri tahtiin.  Ja ne ensimmäiset esiintulijat voi nyppäistä pinseteillä.

Niin se ohje.  Tarvitset vain ompelulankaa.  Mielellään puuvillaista, mutta hätätapauksessa mikä tahansa ohut ompelulanka käy.

Ota langasta noin 30-40cm pätkä ja taita se kaksikerroin.  Solmi päät yhteen ja nyt sinulla on rengas. Laita "rengas" käsien väliin pujottamalla se keskisormien ja peukaloiden takaa. (Myös peukalo-etusormi käy)  Pyöräytä keskeltä ympäri pari kertaa, niin että lanka on nyt kahdeksikon muotoinen. Kierteitä saa olla jokunen.  Voi olla että joudut asettelemaan kädet uudelleen.

Nyt voit aloittaa. Kasvot on tietenkin ensin putsattu meikeistä. Langan kierteet keskellä ovat ne jotka vetävät ihokarvan juurinen irti ja kierteitä liikutetaan edestakaisin avaamalla ja sulkemalla nyrkkiä. Tai oikeastaan viemällä yhteen etusormea ja peukaloa ja taas kauan toisistaan.  Ja kädet tekevät sitä eri tahtiin.  Keskimmäisillä vapailla sormilla voi hieman avittaa esim. langan asentoa.

Huomaan, että kirjoittaessa saan tämän kuulostamaan hirvittävän työläältä...  Katsokaa vielä video, ei ole hankalaa ollenkaan.  Paitsi siitä kirjoittaminen.   Youtube on täynnä hyviä opastusvideoita, olen aijemmin varmaan käyttänyt vääriä hakusanoja. 



Ensimmäisestä lankauskerrastani on nyt 7 päivää. Muutaman innokkaan olen joutunut kulmista ja ylähuulesta nyppäisemään. Pelkkiä pinsettejä käyttäessä jouduin nyppimään vähintään joka toinen päivä.

Suosittelen ainakin kokeilemaan.

Seuraavaksi ajattelin palata sisustuspulmien pariin.  Meidän jääkaappi alkoi lämpenemään joulun jälkeen. Hankimme uuden -käytettynä. Siitä lähtikin sitten pienimuotoinen kaaos keittiöön ja ruokahuoneeseen.  Mutta palataan siihen tuonnenpana :)

Heidinen









11. tammikuuta 2016

Teinin Osgood-Schlatterin tauti

Teinilläni on todettu Osgood-Schlatterin tauti syksyllä kun jatkuva polvikipu ajoi viimein näyttämään sitä lääkäriin.  Tyttö on kasvanut huimaa vauhtia viimeiset vuodet, lisäksi hän on ollut melkoisen aktiivinen liikkuja. Kotona parin vuoden (vakava) keppihevoshyppely harrastus, lisäksi esteratsastus ja kaikki muu liikunta siihen päälle.

Tässä muutama linkki lisätietoihin vaivasta; tohtori.fi , diacor , hoitonetti .

Alkuun polvi kipeytyi liikunnan yhteydessä, sitten polven alle alkoi muodostumaan patti tulehduksesta johtuen. Ensimmäisellä lääkäri käynnillä en itse vielä tiennyt tästä syndroomasta paljoakaan joten kun lääkäri pyysi keventämään liikuntaa teimme juuri niin. Mutta kipu ei helpottanut tässä ajassa, päinvastoin.   Nyt odottelemme uutta lääkärikäyntiä ja polven kuvauksia sillä vaikka lääkäri oli tekstiinsä kirjoittanut, että ensihoitona kokeillaan 3kk täysi juoksu- ja hyppykieltoa sekä lepoa, niin hän unohti mainita siitä meille.  Asia selvisi vasta kun varailin aikaa uudestaan.

Vaikeimmissa tapauksissa polvi voidaan joutua kipsaamaan 4-6 viikoksi, toivon että tähän ei jouduta.  Teinille on jo vaikeaa kun koululiikunnassa ei pääse osallistumaan paljoa, juoksut ja hypyt on kielletty ja estehyppy on nyt tauolla.

Vaivahan ei parane ennen kuin kasvaminen loppuu ja etureiden lihas ehtii venymään kasvaneeseen luustoon sopivaksi, joten voin vain parhaani mukaan etsiä kipua helpottavia hoitoja.  Ajattelin jakaa tänne meillä kokeiltuja sekä kokeiluun tulevia keinoja, jos niistä löytyisi tarvittaessa muillekin apua.

Käytossä on ollut jo useamman kuukauden juoksijan polvituki. Kapea, tarranauhalla kiinnitettävä tuki laitetaan suoraan polven ja patin väliin napakasti. Se hieman hellittää painetta kipeästä patista ja tytär on kokenut hyötyneensä siitä.



Yöksi on laitettu leveämpi sukkamainen polvituki, joka ei ole kovin tukeva, mutta pitää paikallaan hoitavan ainesosan; lampaanvillan.  Ihan totta! Saan ystäväpiiristä raakavillaa suoraan lampaasta.  Villa lievittää kipua, hoitaa tulehduksia ja kuulemma parantaa myös unta. Uskon hoitaviin ominaisuuksiin, sillä tyttären murtuneen varpaan hoidossa se oli ihan ykköstuote!  Varoituksena vain että raakavilla haisee (!!) lampaalle.  Villan lisäksi tuessa on kiinni Magnetixin hoitava magneettisydän.





Kipulääkkeitä ei ole montaakaan syöty, mutta tulehduskipugeeli ja kylmägeeli ovat käytössä tarpeen mukaan myös.



Koska kipuilu on edelleen pahentunut, istuin taas alas etsimään lisää tietoja miten auttaa kärsivää lasta ja millä mahdollisesti voisi estää kipsaamisen.  Löysinkin lisää keinoja jotka lähtevät meillä kokeiluun.

Ensin löysin kinestesia teippauksen. Linkkaan ohjevideon tähän mukaan.  Vaikka video on englanniksi, niin se on niin selkeä, että täysin ummikkokin ymmärtää mistä siinä on kyse. Ja uskon tyttärenkin oppivan teippaamaan itse polveaan.
Tätä kokeillemme heti polvituen rinnalle kun saan hankkittua teippiä.



Linkkaan alle vielä toisen englanninkielisen videon jossa esitellään 3 helppoa kivunlievityskeinoa.  Videossa kerrotaan myös selkeän yksinkertaisesti mistä Osgood-Schlatterin vaiva johtuu.  Hieman kielipäätä tarvitaan tähän, mutta hoito-ohjeet on jälleen niin hyvin demonstroitu, että ne ymmärtää ilman kielitaitoakin.



Kokeiluun tulee siis vielä ennen liikuntasuoritusta riittävä venyttely etu- ja takareiden lihaksistolle.  Sekä lihasten riittävä lämmittely.  Liikunnan jälkeen jääpalalla nopea jäähdytys kipukohtaan.  Ja hieronta, jossa kahdella sormella hierotaan polven alapuolelta/kyhmyn yläpuolelta muutaman minuutin ajan.  Videosta näkee konkreettiset ohjeet tähänkin.

Ihan kokeilu asteelle ei ole vielä ehtinyt suolahaude, mutta varmasti ihan kokeilemisen arvoinen sekin. Litraan kuumaa vettä liotetaan 3-4rkl merisuolaa. Seos jäähdytetään ja kastetaan kääreeseen esim. sideharsoon, jolla kipeää kohtaa haudotaan pari kolme kertaa päivässä.  Seos säilyy noin viikon jääkaapissa. Tätä on kokeiltu aiemmin miehen selkälihaksen revähdykseen.

Paras ohjehan on lepo. Mutta meillä ollaan tilanteessa että lepo ei auta. Kipuilu on sen verran voimakasta, että vaikka onnistuisi kävelemään koko päivän, välttäen kaikkia juoksu- ja hyppyaskeleita niin illalla jo sekin rasitus kostautuu. Lisäksi koulussa ja kotona on pakollisia portaita kuljettavana.

Jos sinulta löytyy vielä jokin kikka kuutonen, niin otan mielelläni vastaan.  On niin turhauttavaa kun ei pysty toista kunnolla auttamaan. Kivun lisäksi nuori kantaa tuskaa siitä, ettei saa liikkua.


Heidinen





10. tammikuuta 2016

Mitä sinulle kuuluu?

Muutama viikko sitten eräs ihminen kysyi minulta mitä minulle kuuluu, jääden vielä ihan aidosti odottamaan vastausta.
Häkellyin.
 Kukaan ei ole kysynyt sitä minulta varmaan vuosiin. On ollut jokunen vaikea vuosi ja se on karkoittanut ympäriltä ihmisiä enemmän kuin tuonut niitä lähelle.  Miksi kukaan haluaa tietää mitä minulle kuuluu? 

Olen miettinyt monta päivää.  Haluaisin sanoa jotain viisasta. Järkevää.
Pinnalla on olevinaan jatkuvasti väsymys, kiire, varattomuus, alakulo ja ajoittain suuttumus.  Miksi?

 Väsyttää koska elän eri rytmissä kuin perheeni tai muu maailma. Siihen päälle 2-vuorotyö täysin ennakoimattomin vuoroin ja vapain.

Kiire, koska aina pitää olla menossa tai tulossa. Vapaalla ja töissä.  Varattomuus johtuu huonoista päätöksistä menneisyydessä.  Alakulo ja suuttumus vuorottelevat samoista syistä. Välillä vedän ylleni myös marttyyrin viitan ja kannan koko maailman tuskan mukanani surren miksi kukaan ymmärrä sitä tai minua. Sitten suututtaa.  Miksi pitää kohdella toisia huonosti? Puhua pahaa? Miksi pitää teeskennellä tai salata?  Miksi pitää kokoajan jotakin? Töissä tahti kiristyy jatkuvasti.  Vaaditaan lisää samalla ajalla ja rahalla. Ja lafka tekee vuosittain plussaa.
 
Lisääntyvät terveysongelmat ja lääkärissä juokseminen johtuen sisäilmaongelmista paikassa jossa vietän aikaani säännöllisesti.  (Rivien välistä voi lukea mitä haluaa)

Pakkaset, lumettomuus ja vanha talo. Aamen for that.

On niin helppo valittaa.  Nämä ovat asioita joita tulee ensimmäiseksi mieleen ja haluaa oksentaa ulos. Ja ihan tosiasioita.  Mutta ei ainoita asioita. Elämä on myös pullollaan hyviä asioita.

Ilo ei ole kadonnut.  Minua ilahduttaa päivisin lukemattomat pienet ja suuret asiat.

 Minulla on perheeni ja koti. Ystäviä. Minulla on edelleen voimaa ja halua auttaa muita. Minulla on ikävä läheisiäni kun he eivät ole lähellä. 

Minä voin miettiä mitä ruokaa tekisin sen sijasta että joutuisin vieläkin miettimään mistä saisin ruokaa.

Minulla on suunnitelmia ja tavoitteita.

Minulla on oikeastaan kaikkea. Siinä on päällä vaan niin paljon ryönää, että on vaikea nähdä ettei mitään puutu. 

Minulla on myös sellainen tunne, että tulevana vuonna on edessä päätöksiä. "Ryönää" on lähdettävä poistamaan.   Lyhennettävä huonosti olevien asioiden listaa ihan itse ja luovuttava sellaisesta joka tekee hallaa. 



 
 
 
Luulen että paras tapa aloittaa kysymällä itseltäni ja muilta riittävän usein; Mitä kuuluu?  Ja kuunnella vastaus.
 
 
Heidinen

3. tammikuuta 2016

Valokuvaajaa minusta ei tule

Lupasin tulla näyttämään miten ilotulituksen valokuvametsästyksen kanssa kävi.  Ei ehkä olisi pitänyt luvata, minen osaa. 

Nyt  kun joku kuitenkin ehti ajatella, että ihan hyvältähän ainakin nuo kolme näyttävät, niin kerron niiden olevan tyttäreni otoksia.  Yläkulman heilahtanut, valottunut kaksoiskuva on minun...

Meilläpäin pauke ei ollut kovin järistyttävä ja se alkoi/loppui silloin kuin pitikin. Koirien ei tarvinnut kuunnella sitä aamusta iltaan.  Saatikka monta päivää.  Jotkin kullannuput olivat kyllä keksineet postilaatikoiden räjäyttelyn. 
Meidän laatikko ei saanut osumaa, mutta kyllä töihin ajaessa suututti senkin eläkeläispariskunnan puolesta joiden metallinen iso laatikko lojui entisenä tien poskessa.  En tiedä onko heillä enää varaa samanlaiseen laatikkoon...  Ja se monilapsinen perhe ostaessaan uuden laatikon, joutuu kenties käyttämään yhden lapsen talvikenkärahat.

Näitä sankareita tuskin kiinni saadaan. Täytyy tyytyä toivomaan, että viisastuvat kun hormonimyrsky päässään asettuu. 

Uusi vuosi toi talven tullessaan. En tiedä tykkäänkö?  Ehkä vähän.  On kauniimpaa ja valoisampaa.  Mutta märempää ja kylmempää. Liukasta. Lomakuume.


Heidinen