16. elokuuta 2016

Morosta Tereksi, Tampereelta Pärnuun

Kauhea kiire kesällä tänä vuonna. Vasta se alkoi ja nyt jo kolkuttelee syysukko ovella.
Olin ajatellut kertovani, lomalla kun olen ja aikaa on, kaikista niistä mukavista pikkuprojekteista ja kesälomareissuista. Tehdä oikein perinteisen blogimaiseen tapaan tavallisen tallaajan matkapäiväkirjaa ja kehua kaikkea.  Mutta.  Jos nyt pieni yhteenveto...  Olen kyllä nauttinut täysin palkein jokaisesta päivästä ja hetkestä.  Jopa siitä kun pieni 2-vuotias veljentyttöni Tampereella hotellissa herätessään tuumasi, että "häivytään täältä!" Ja mikään alle 100 senttisille sallittu laite Särkänniemessä ei ole pienelle vauhtihirmulle riittävän hurja ja kuitenkin saa aikuisen vatsan kääntymään nurin. Kulttuurishokiksi riitti kassahenkilöiden "moro!"-tervehdys ja hotelli Tornin korvat lukkoon saava hissi. Kotiintulo kuitattiin ikimuistoisesti muutama kilometri ennen kotia sillä, että auton takarengas puhkesi.  Tai oikeastaan räjähti.  Takapenkillä on huonovointinen teini ja koti-ikävää poteva taapero.  Vararengas on matkalaukujen, rattaiden ja muun tilpehöörin alla.

Mutta onnistunut matka kuitenkin. Pidin Tampereesta ja sen yleisestä tunnelmasta.



Seuraava reissu heti perään Viroon, Pärnuun herätti ikuisen kaipuun takaisin. Miksemme ole keksineet aikaisemmin lähteä sinne?  Tallinna ei jaksa enää kiinnostaa alkuunkaan. Vaikkakin laivan lähtö myöhästyi yli tunnin ruuhkaisen satama-altaan vuoksi ja Viron puolella bussin takapenkillä 4 nuorukaista oli ilmeisesti jo aloittaneet seuraavan juhannuksen vieton hyvissä ajoin.  Kun ilmeni, että herrat majoittuvat samaan hotelliin kanssamme, meinasi tulla itku. Reilu kaksituntinen heidän seurassaan oli hieman liikaa vaadittu. Loppujen lopuksi kavereita ei paljoa näkynyt sen jälkeen. Puolessa välissä lomailua vietimme Pärnun upealla rannalla päivää ja onnistuimme mieheni kanssa molemmat polttamaan auringossa jalkamme.  Seuraavana yönä vuoroin palelimme ja hikoilimme hotellin ilmastoimattomassa ullakkohuoneessa.  Tuska oli sanoinkuvaamatonta.  Aamun valjettua ei nopeammin voinut suoritua etsimään apteekkia kuin mitä me teimme. Teini jäi mielihyvin vielä nukkumaan.
Paluumatkalla lähimain kaikki kulkuvälineemme olivat jälleen myöhässä.  Ja kotiin päästyämme toinen koira sai sellaisen ilohipulin ja itki/ulvoi seuraavat kolme päivää.  Minä kuorin vielä pari viikkoa matkan jälkeen kämmenen kokoisia ihosuikaleita  sääristäni ja reisistäni.



Reissut eivät siis sujuneet aivan ongelmitta. Mutta kukaan meistä ei kertaakaan menettänyt hermojaan, kenenkään loma ei mennyt piloille ja aina löytyi ratkaisu jokaiseen tilanteeseen. Ruoka oli jokapuolella erittäin hyvää.  Paitsi laivalla. Kolmihenkinen perheemme söi ja joi Pärnussa eri ravintoloissa 20-30 eurolla päivällisen. Kahviloissa muutamat kahvit/kaakaot ja leivokset taisivat kalleimmillaan olla 7 euroa.  Yhteensä!



Muutenkaan mitään erityistä matkaohjelmaa ei todellakaan tarvitse kun lähtee Pärnuun. Vaikka kaupunki vaikuttaa rauhalliselta, hieman jopa ensivaikutelmaltaan rähjäiseltä, niin jatkuvasti tapahtuu jotain ympärillä.  Esityksiä kaduilla ja puistoissa, ravintoloita, upea ranta ja kaikki on kävelymatkojen päässä. Taloja korjataan ja kunnostetaan, uutta rakennetaan. Sovussa vierekkäin.  Kun jalat väsyvät voi vuokrata hyvin edullisesti polkupyörän. Tämä tosin jäi meiltä kokeilematta, johtuen jalkojen palovammoista.  Tarjolla oli tutusta H&M:stä ja modernista ostoskeskuksesta, käsityökojuihin, gallerioihin, puistoihin, kirpputoreihin ym.






Olisin mieluusti jakanut enemmän kuvia katseltavaksi, mutta jostain syystä bloggeri ei nyt ole kovin yhteistyöhaluinen kanssani.

Kaikki oli uutta ja vierasta, mutta kuitenkin jotenkin tuttua ja läheistä. Ensi kesänä toivottavasti uudestaan ja pidempään.

Heidinen




19. heinäkuuta 2016

Istutuslaatikko, istumapaikka vai kaiteen korvike?

Hyvää iltaa.
Kolusin eilen 5 liikettä, etsien pientä parvekeryhmää, joka olisi a) järkevän hintainen, b) silmäystävällinen ja c) suunniteltu kestämään yli vuoden.    Tulos nolla!   Missä ne ihanat puiset mummolasetit ovat? Ilman sitä miljoonan prosentin katetta hinnassa?

Halusin viimevuonna (melkein)valmistuneille portaille paikan jossa voi istuskella ja katsella alas peltomaisemaa.  Miksi melkein? Täältä löytyy vastaus.  Mutta menihän tämänkin homma sitten siihen, että itse soli jotain keksittävä.

Hintaa tuli kuorikekatepussin verran.  Nyt minulla on istumapaikka, liian pienissä ruukuissa nuupahtaneet kukat saivat lisätilaa, liiterin perukoista löytyi somisteeksi pikku aitaa ja ruosteinen lyhty. Niin ja toki jalaton tuoli.   Mistä tuo puinen laatikko tuli?  Ei mitään muistikuvaa.  Viimevuonna siinä kasvoi perunaa.


Tuoli on oikeasti tukeva istua. Istumakorkeus on normaalin tuolin luokkaa ja uskaltaa siinä nojata selkänojaankin.  Alle on piilotettu vanha muovinen maitolaatikko nurinpäin. Maitolaatikko on piilotettu kahden koivulevyn alle.  Jokin jakkara tarvitsee varmaan etsiä mahdolliselle kaverille.


Syksymmällä voisin vaihtaa tähän kanervaa, havuja tms. Lyhty pysynee paikallaan läpi vuoden.


Kuvitelkaa tähän mukaan vielä värikäs pitkä räsymatto. Keksin levittää sen vasta kuvien ottamisen jälkeen.

 
Niin, ja koska ikuisuusprojektimme kaiteettoman päädyn vuoksi ei tänä vuonna etene, ei tästä kuitenkaan kukaan pääse tipahtamaan ilman pientä vaivannäköä ;)


Nyt on muuten taas kelit kohdallaan. Toivottavasti pitkään!


Heidinen






15. heinäkuuta 2016

Teinin kokkikoulu, osa kaksi

Ensimmäinen viikko kokkikoulua on takana, vaikkapa todellisuudessa sain valokuvat puhelimeen valmiista annoksista ja pääsin itse niitä arvioimaan vasta illalla töiden jälkeen.  Mutta kyllä on äiti ylpeä.   Ei mitään huomautettavaa, varsinkaan kun en ollut näkemässä siivoa enkä itse valmistusta.  Maukasta ja taisi teini olla itsekin tyytyväinen.  Alla tytön lähettämät kuvat annoksista.

 
Spagetti ja tomaattikastike pitkän kaavan mukaan keitettynä.  Parempaa kuin olisin itse tehnyt.


Curry-riisi, paistetut broilerinsuikaleet ja salaatti.  Broilerista ei jäänyt äidille maistiaisia, mutta riisi oli erittäin onnistunutta.  Näiden lisäksi innostus on riittänyt pellilliseen mokkapaloja.

Tilaamani opiskelijan keittokirjakin saapui viikolla ja sieltä on valittu ensi viikon ateria jo valmiiksi.  Keittokirjoille ominaiseen tapaan tässäkin oli aluksi neuvoja ja niksejä taloudelliseen tapaan ruoanlaittoon ja lisäksi listattuna kaikki tarpeellinen ensikeittiöön.  Ruokaohjeet vaikuttavat simppeleiltä ja hyviltä.  Ohjeita on silakkapihveistä pitsaan ja sopivasti kaikkea siltä väliltä.




Muutaman miinuksen tämäkin opus saa kuitenkin.  Sivut ovat paksua ja huokoista paperia, jotka varmasti imevät itseensä jokaisen roiskeen. Pysyvästi.   Lisäksi missään kirjassa ei kerrota kuinka monelle ihmiselle ohjemäärät ovat suunniteltu. Jotkin ohjeista vaikuttavat olevan yhden annoksen ohjeita ja jotkin 4-6 annoksen ohjeita.  Kokematon kokki ei varmastikaan osaa arvioida sitä itse kirjasta.

Kirjan saavuttua tutkimme sitä illalla keittiön pöydän ääressä. Samalla kun teini luetteli ja tarkasti, että meiltä löytyvät kaikki peruskeittiön välineet, tuli samalla opetettua mikä on mm. pallovispilä tai taikinapyörä.  Tyttökin pääsi läksyttämään.  Kahvinporojen purkki pitäisi pestä ja kuivata joka kerta ennen kuin sen täyttää.  Veitsiä ei saisi laittaa tiskikoneeseen. Leikkuulauta pitäisi putsata hieromalla siihen suolaa.
  Myönnän kaksi ensimmäistä, ei aina jaksa ja pysty. Mutta lasisiin leikkuulautoihin ei varmastikaan tarvitse hieroa suolaa.



Ensi viikolla alkaa vihdoin ja viimein LOMA!  Sitten saattanee blogikin päästä kesämodeen.  Ja luotan siihen, että se kesäkin vihdoin sitten alkaa.  Ulkona kyllä kasvaa kukkaset ja muut istutukset.  Kesäkeittiö on saanut potkun eteenpäin yms.  Mutta kuitenkaan niihin ei ole jaksanut vielä keskittyä sen kummemmin.  Sisustushommat ovat olleet melko vähällä viimeaikoina, mutta eipä niitä voi pakottaakaan tulemaan.

Heidinen


12. heinäkuuta 2016

Teinin kokkikoulu, ensimmäinen osa.

Tänä kesänä teinillä on ollut poikkeuksellisen monta yksin vietettyä kotipäivää, kun meidän vanhempien lomat ajoittuvat loppukesään.

Kun sitten kaupassa taas mietittiin mitä teini söisi viikolla, heräsi ajatus. Ajatus tai oikeastaan epäilys vahvistui illalla kun teinillä oli makeannälkä, mutta kaapeissa ei ollut mitään riittävän nopeaa ja riittävän hyvää.   Eikai meillä kasva tulevaisuuden toivo, joka ostaa valmiiksi paistettua jauhelihaa, nuudeleita ja Saarioisten mammojen sapuskoita?????

Ehdotin teinille, että miettii pari ruokaa jota voisi itse tehdä päiväsaikaan. Vastaukset olivat; "enmä osaa", "enmä tiiä", "osaan tehdä vaan mokkapaloja" nje... Joten tyhjensin keittokirjakaappini sohvalle teinin viereen ja kehoitin käymään kimppuun.  Etsimään sieltä jokin hyvä ruoka. 




Ai että, se oli vaikeaa! Harjoiteltiin sitten sisällysluetteloiden käyttöä, mietittiin teinin lempiruokia ja lopulta listalla oli spagetti ja tomaattikastike sekä curry-riisi ja kana.  Alkuun riisin kaverina oli nugetit, mutta ne lähtivät listalta hyvin nopeasti kun kerroin miten kyseiset kokkareet valmistetaan. 13-vuotiaalle uskoisin voivan jo tämmöisen paljastaa ;)

Sitten lähetin teinin keittiöön tekemään inventaariota siitä mitä aineksia tarvitaan ruokia varten kaupasta. Se oli helpompaa, joskin teini oli ehtinyt livauttamaan kuitenkin ne nuudelitkin kauppalistalle.

(kuvituskuva, alkuperäisen listan kadottua salaperäisesti)


Kun sitten vielä kerroin, että jatkossa teini saakin kerran viikossa suunnitella ja valmistaa ruuan, vastarinta jäi pieneen epäuskoiseen naurahdukseen ja toteamukseen, että hän sitten varmaan vuorottelee kahta jo valittua ateriaa.  "Koska iskäkin tekee aina vaan makaroonilaatikkoa!"

Minulle se näin alkuun sopii. Sillä luotan siihen, että innostus saattaa kasvaa siinä vaiheessa viimeistään kun spagetit valuvat korvista ja kanat pyörivät lautasella ympyrää. Lisäksi alkava seiskaluokka tuo mukanaan kotitaloustunnit ja yön puolella tilasin vielä teinille oman keittokirjan, halpoja, helppoja perusruokia opiskelijalle.   Ja tietenkin taitojen kasvaminen lisännee innostusta, toivon.

Ja ehkäpä me harjoitellaan yhdessä joku päivä tekemään niitä nugettejakin ihan itse.   Ja kaiken sen marinan alta oli selvästi aistittavissa pieni mielihyvä ja jopa innostus jo nyt, vaikka yhtäkään ateriaa hän ei vielä ole ehtinyt valmistamaan.

Heidinen







11. heinäkuuta 2016

Kaikki munat yhdessä korissa

Meillä syödään paljon kananmunia.   Olen pitkään etsiskellyt munakaappia, johon mahtuisi riittävästi munia ja josta olisin valmis maksamaan pyydetyn hinnan.   Ja kokoajan yksi tai kaksi munalaatikkoa on pyörinyt työtasoilla, sillä käytännöllisintä niiden on olla käden ulottuvilla. 

Mutta.  Eihän ne laatikot nyt nättejä ole.  Muutaman viikon olen nostanut ostetut kananmunat isoon kennolevyyn työtasolle esille.  Mutta ei sekään nyt mitenkään nättiä ole.

Illalla sitten huomasin, että eräs sekatavarakori keittiössä on lähes kennolevyn kokoinen...   







Leikkasin yhden rivin kennosta, pyöristin vähän kulmia ja valmis!   5 minuutin pikatuunaus tehty.  Ehkä jaksan katsella tätä siihen asti, että elämäni munakaappi kävelee meille tai teen sen lopulta itse. 

Haave omasta kanalasta on nostanut tänä kesänä jälleen päätään.  Kanalalle olisi jo paikkakin vanhassa pihasaunassa.  Se vaatisi ensin vähän ja enemmänkin töitä, mutta saattaisi olla jopa totta ensi kesänä jos saunan lattian saisi tänä kesänä valettua.  Sitten olisi koko pitkä talvi aikaa opiskella kananhoitoa.

Heidinen

4. heinäkuuta 2016

Pois punaisesta. Vol 3

Heinäkuu jo hyvällä alulla.  Puoli vuotta olen odottanut tilaisuutta tarttua hiomahiireen ja maalisutiin ja käydä toimeen. Vanha punainen pienehkö kaappini on huutanut nurkassaan uutta pintaa!

Kesän alussa mies pystytti sitä varten "työhuoneen" pihalle.  Vanhan huviteltan tai paviljongin. Ihan miten kuka sitä haluaa nimittää.  Kävi vain niin hassusti, että seuraavana päivänä teltta löytyi isosta syreenipensaasta tuhannen mutkalla.   Sitten kesä onkin sujunut järjestelmällisesti siten, että aurinkoisina päivinä olen ollut töissä ja vapaapäivinä on satanut tai tuullut. Tai molempia.

Sitten en vain enää kestänyt odottaa tilaisuutta, sillä kaapin sisältö on ollut riittävän kauan ripoteltuna pitkin olohuonetta.  Eräänä päivänä raahasin kaapin ulos hiontaan ja sitten takaisin sisälle maalaukseen.  Loppukäsittelyn, hionnan ja vahauksen tein kaiken sotkun uhallakin sisällä.

Nyt se on vihdoin valmis. Näyttää pienemmältä, eikö?  Kulutuksella olisin halunnut saada enemmän alimmaista vihreää väriä myös esille, mutta myönnettävä on... Se olikin tosi vaikeaa.  Kuvissa sitä ei näe ollenkaan.  Kuva tai valaistus vääristää väriä jonkin verran muutenkin, eikä tee ihan kunniaa kaapille. Sääli.


(pssst... Lattialla näkyy mattokokeiluni. Haaveilin virkatusta hamppunarusta isoa mattoa eteiseen.. sormet eivät kestäneet enempää karkeaa narua.  Matto taitaa päätyä leikkimökkiin.)




Miksi valkoinen?  Koska halusin alla olevien värien myös näkyvän kunnolla. Lopuksi päälle tuli vielä väritön antiikkivaha.
Lopuksi vielä vilautus kaapista punaisena.  Ihan kiva, mutta liikaa punaista pidemmän päälle.




Heidinen


24. kesäkuuta 2016

Tynnyrisaunan updeittaus Juhannukseen

Kaunista Juhannusta teille kaikille!





Aloitin oman aattoni vieton pihan tynnyrisaunasta.  Viimeksi saunoessani mieltä vaivasi miten ruma ja kolkko se on sisältä. Lisäksi aika on tehnyt jälkiään, tynnyri on hieman vinollaan ja esimerkiksi ulko-ovi ei mene ihan kokonaan kiinni enää.  Onneksi sentään löylyjen ja pikku pukuhuoneen ovi menee kiinni ja löylyt ovat erittäin hyvät.

Mutta eihän seuraava näky kamalasti mieltä ylennä.





Saunassa oli välttämättömin.  Jokseenkin. Siispä eilen kävin ostamassa verhovaijeria, haalin tarvikkeita kotoa ja miehen äitienpäivälahja minulle pääsi koekäyttöön.   Aika söpö työkalupakki, eikö?  Mutta suoraan sanottuna melko huono ;)  Vaikka kyllä sillä tällaista sisustuspuuhaa suorittaa. Paitsi tuolla mattoveitsellä.  Se on sormien kohtaloksi, sillä terää ei saa lukittua paikalleen ja muutenkin melko vempula teräaseeksi.



Sitten ruuvailemaan. Verhovaijeria ulko-oven yläpuolelle. Pesuaineille kori löylyihin, vähän koivunlehtiä Juhannuksen kunniaksi, lisää koukkuja pukuhuoneeseen ja keittiön vanha maustehylly pikkutavaroille. Kori vähän isommille tavaroille jne.    Vielä puuttuu sopivan pieni peili, mutta eiköhän joltain kirpputorilta sellainenkin löydy vielä.



Vastavaloon kuvaaminen ei ole helppoa.  Mutta näkyy ehkä riittävästi?  Nyt voi häveliäimmät vetää verhoa eteen saunoessaan. Luulen ainakin mahdollisten saunavieraiden arvostavan sitä, koska ovi on lasia yläosastaan.  Verho on Ikeasta joitain vuosia sitten ostettu. Taitaa olla myynnissä kuosia edelleen.  Verhovaijeri on oven yläpuolelta koukulla nostettu ylemmäs, jotta se vähän mukailee kaarevaa kattoa.






Puhuoneen puolelle lisäsin maton, koukut johon huovuttamani saunahatut pääsivät heti riippumaan sekä maustehyllyn.  Alahyllyllä näkyy rivi saunatuoksuja, joista salmiakki on oma lemppari.  Saunahatut ovat mielestäni edelleen liian aliarvostettuja.  Näyttäväthän ne vähän typeriltä kun ihmisellä on hassu hattu päässään ja muuten on nakkena, mutta kyllä jaksaa saunoa pidempään. Ei ala heikottamaan tai janottamaan ja kuumuutta kestää ihan eri tavalla.  

Meidän saunahatut olen itse virkannut Novitan Huopasesta ja huovuttanut pesukoneessa.




 Toiselta puolelta pukukoppia, löytyy kori vähän isommille tavaroille sekä öljylamppu pimeneviin iltoihin. Pukuhuoneen puolella se valaisee myös saunan puolta oven läpi.


Sitten sinne itse asiaan, saunaan.  Ei siellä nyt niin suuria tapahtunut, mutta viihtyisyys ja käytännöllisyys paranivat kuitenkin.


Muovisen puukorin (vanhan pullokorin) vaihdoin puiseen, sekä ennen lattialla seikkailleen pesuainekorin ruuvasin koukuilla seinälle käden ulottuville.  Koska seinätkin ovat pituussuunnassaan kaarevat ja ihmiset siksi istuvat pitkittäin penkillä nojaten ainoaan suoraan seinään, mahtuu kori olemaan hyvin siinä.  Huomaan, että kuvista todellista kaarevuutta ei näe.    Kukaan ei pysty nojaamaan seinään istuessaan oikeinpäin, jalat lattialla sillä seinä on pidemmällä kuin miltä näyttää ja jos koettaisikin nojata niin seinä pakottaisi leuan rintaan.


 
 
 
Piti vähän sommitella. Mainostaa noita saunahattuja.  Käyttäkää ihmiset saunahattuja ;)
 
 
 

Tämän ihanan pikku kiulun löysin extempore kun etsin verhovaijeria kaupassa. Saunasuolakuppi joka siis pitää sisällään himalajan suolaa.
Sen kerrotaan toimivan ionisaattorina ja ilmanpuhdistajana saunassa.  Suolahiukkaset hoitavat ihoa, helppotavat allergia- ja astmaoireita, hoitavat atooppista ihoa ja vähentävät kuulemma myös tukkoisuutta flunssan yhteydessä.  Kuppiin saa laittaa halutessaan myös saunatuoksutippoja.  -Sopii minulle.


Mutta nyt siis vielä kerran!  Ihanaa, rentouttavaa ja kaunista Juhannusta. 


Heidinen

18. kesäkuuta 2016

Kookos-mantelileipää jaaritteluiden ohessa.

Niin se kesä vain soljuu eteenpäin. Oma loma on vielä pitkällä edessä, mutta toisaalta kesällä työntekokin on rennompaa.  Vapaapäivinä ehtii hyvin piipahdella naapurikaupungeissa tai jopa siellä Tallinnassa pikaminilomilla.

Aloitin maaliskuussa tosissani itseni kanssa projektin. Palasin tosissani takaisin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon.  Ensin laskin kaksi viikkoa kaikki ravintoarvot ja noudatin valmista ohjelmaa saadakseni tuntuman takaisin.  Sittemmin olen kuunnellut itseäni ja syön silloin kun tulee nälkä.  Enkä laske enää.  Haluan nauttia ruuasta ja kesästä.   Lisäksi dieettailu saa luvan loppua. Niiden vuoksi läskit palaavat AINA korkojen kera takaisin.

Ensimmäisen kuukauden kroppa ihmetteli ja piti tiukasti kiinni saavutetuista mitoistaan.  Sitten on alkanut tapahtua. Paino on laskenut nyt tähän mennessä noin 7kg ja navan ympäristö on kutistunut 12cm. Parasta tässä on se, että ainuttakaan migreeniä ei ole tullut ruokavaliomuutoksen jälkeen vaikka kevätaurinko on yleensä yksi pahin kohtausten aiheuttaja minulle.

Viime viikonloppuna ostin ale-hyllystä Kilot Pois- kirjan karppauksesta. Suurin osa kirjasta on ruoka-ohjeita ja niitähän nyt ei koskaan ole liikaa.  Muuten kirja oli hienoinen pettymys.  Oikolukijalla on ollut ilmeisesti muuta tekemistä kirjoitusvirheiden suuren määrän vuoksi ja löytyipä muutama mieltä vaivaamaan päässyt epäjohdonmukaisuuskin.  Mutta ne ruokaohjeet, nam :)





Ensimmäiseksi testiin pääsi kookos-mantelileipä, sillä leipää edelleen välillä kaipaan. Karppiset ja satunnaiset ruisleipäviipaleet ei poista vaalean, pehmeän leivän ajoittaista kaipuuta.





Ja täytyy sanoa, että oikein maukasta tuli. Ehkä hiukan makeaa leiväksi, mutta metukkaa tai pippurileikettä päälle, niin sopii oikein hyvin omille makunystyröille.

Tätä kannattaa kokeilla!  Itselläni kiireessä meni kookos- ja mantelijauheiden mittasuhteet sekaisin, mutta lopputulos oli silti hyvä. Eli ohje ei kärsi pienistä muutoksista. Kurpitsan sienet kyllä näyttivät hieman epäilyttäviltä valmiissa leivässä, mutta sekin oli onneksi vain ulkonäkökysymys.




Ohjeessa oli laskettu leivästä tulevan 10 palaa, mikä on aika lähellä totuutta.  Ja yhdessä annoksessa ilmoitettiin olevan HH 1,6g,    P 6,4g,     R 16,5g. 

Kiva jos jaksoit lukea tänne asti.  Nyt on ohjeen vuoro:

Kookos-mantelileipä
 
6  kananmunaa
125g  voisulaa
1 1/2 dl kookosjauhoja
1dl  mantelijauhoja
2tl  leivinjauhetta
Halutessa lisäksi kourallinen pähkinöitä tai siemeniä
 
Kuumenna uuni 125 asteiseksi.  Vatkaa munien rakenne rikki ja lisää muut ainekset joukkoon.
Kaada taikina voideltuun uunivuokaan ja paista
noin 30-40 minuuttia. 
 
 
 
 
 

HUOM!  Anna leivän jäähtyä riittävästi vuoassaan, ettei käy kuten minulle. Leipä halkesi keskeltä pituussuunnassaan kun koetin sitä liian kuumana irroittaa vuuastaan. 






Heidinen




7. kesäkuuta 2016

Kierrätetty Tuulikello

Tänään sen pyörittelin valmiiksi.  Lusikat minulla on ollut vuodesta 2009. Olivat häälahja. Ajatuksella, että ne voi huonona päivänä kanittaa Niitä on edelleen huomattava määrä laatikossaan.

Raastin on kirpparilta ja helmet vanhasta korusta. Mummun peruja.   Ensimmäisen lusikan kiinnitin kun vielä oli lumet maassa.  Sitten homma vähän jäi.  Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan ja tänään oli oikea aika saattaa tuulikello valmiiksi.


 
Soi itseasiassa kauniisti tuulisella  pihallamme.  Se yllätti sillä tehdessäni en ajatellut ääntä laisinkaan.
  Minulla oli joskus ulkona bambuinen tuulikello. Siellä se kalkatti kesät ja talvet, kunnes hapertui niin että putki kerrallaan putosi maahan.  Siitä ei tosin voinut sanoa, että se soi.  Se oli nimeonmaan kalkatusta, onttoa ja kylmää.
 


 
 
Vanha tynnyrisaunaparka.  Se tuntuu tarvitsevan jotain piristystä ja tuulikelloni eivät yksin tai kaksinkaan siihen riitä. Ehkä lisää jotain vihreää?  Mitähän villiviini pitäisi pikkuisesta saunasta?
 
 
Heidinen
 
 


4. kesäkuuta 2016

Kesän kunniaksi kakkua

Tänään jätettiin taakse tuo naapurissa sijaitseva kyläkoulu. Mitä luksusta se onkaan ollut!  Jokaisen lapsen pitäisi saada käydä koulunsa samanlaisessa ympäristössä.  Sekoitus surua ja iloa, vanhan taakse jättämistä ja uuden odotusta.  Sitä tarvitsee ehdottomasti vähän juhlistaa!



Kuva on lainattu luvallisesti tyttäreltä :)  Mutta siihen kakkuasiaan.




Tämän alkuperäinen ohje löytyi Lidlin mainoksesta, Kodinkuvalehdestä 11/26.5.2016. Maccarponen sijasta käytin tuorejuustoa, sillä kun pistää miehen kauppaan hakemaan marcarponea, niin tuloksena voi olla vain täysi katastrofi. 




VALKOSUKLAINEN MANSIKKA-POPCORNKAKKU
 
8-10 annosta
20min + 1vrk hyytymiseen
 
POHJA:
1l popcornia
50g voita
200g valkosuklaata
 
TÄYTE:
4 liivatelehteä
1/2 dl mansikkatiivistemehua
2dl kuohukermaa
1prk/ 250g mascarponea (tuorejuustoa)
1 limetin raastettu kuori ja mehu
1 tl vaniljasokeria
 
PÄÄLLE
1/2 l mansikoita (mitä enemmän, sen parempi)
 
Valmista popcornit pakkauksen ohjeen mukaan.
 
Asettele leivinpaperi irtopohjavuoan (20cm tai isompi) pohjalle, kiinnitä panta ja leikkaa ylimääräiset paperit pois.
 
Mittaa kattilaan paloiteltu valkosuklaa sekä voi ja anna sulaa miedolla lämmöllä sekoitellen
Nostele popcornit suklaasulan joukkoon ja levitä ja painele seos vuoan pohjalle.
 
Upota liivatteet kylmään veteen ja anna pehmetä ainakin 5min. Vatkaa kerma vaahdoksi.
 
Kuumenna mehu kiuhuvaksi ja liota siihen puristetut liivatteet. Anna hieman jäähtyä.
 
Sekoita tuorejuustoon liivate-mehuseos, limetin kuori ja mehu sekä vaniljasokeri. Nostele joukkoon kermavaahto.
 
Kaada täyte pohjan päälle, peitä kelmulla ja anna hyytyä seuraavaan päivään.
 
Irrota kakku vuoasta, siirrä tarjoilualustalle ja koristele mansikoilla.
 
 
 
 
 
Aijonpa jossain vaiheessa kokeilla tällä periaatteella tehdä suklaa-poppari paloja sillä varsinkin pohja oli todella omaan mieleen.
 
Tällä kakulla me siis polkaisimme tytön kesäloman käyntiin. Ei hullumpaa.
 
Heidinen










28. toukokuuta 2016

Poimulehti pihalle ja ruokapöytään

Poimulehti, kurttulehti, hiiren hame, Neitsyt Maarian viitta... vihdoin sain sitä kotipihalleni ja käden ulottuvilleni.





No, ei se minusta ole mitenkään erityisen kaunis kukka. Aika vaatimaton ja melkoisen yleinenkin. Poimulehteä kasvaa myös ihan villinä esim. teiden varsilla.  Mutta tätä kasvia en halunnutkaan ulkonäkösyistä.

Villivihannekset ja hortoilu ovat kova sana nykyään. En ole mennyt hurahtamaan siihen sen enempää, mutta kun ikää alkaa olemaan lähemmäs keski-ikää, niin kaikki keinot ovat sallittuja.
Vanha kansa sanoo:
"Mene kedolle paljain jaloin aikaisin aamulla nuolaisemaan poimulehden kastepisara, tällöin pysyt tuoreena, terveenä ja kauniina pitkään".

Poimulehdellä voi värjätä lankoja kellanvihreiksi ja ennen kaikkea se on naisten rohto. Nimittäin Poimulehti tukee hormonitoimintaa ja tasapainottaa PMS-oireita ennen kuukautisia ja auttaa muissakin kuukautisongelmissa, mm. kuukautiskivuissa. Lisäksi siitä on apua ruuansulatuksessa, kivun- ja tulehduksen hoidossa, unen saannissa ym.




Törmäsin alkujaan Hortoilu.fi sivulla poimulehteen. Seuraavaksi löysin Tallinnasta poimulehtiteetä. Se maistuu miedolle ja hunajan kanssa voittaa kaikki normiteet 6-0.  Täällä on ensimmäinen juttuni siitä.  Sieltä löytyy linkki myös Tikkurilan Marttojen sivulle, josta olen kopioinut seuraavan tekstin pätkän;

Kasvin lehdet sisältävät: Kasvi on todellinen vitamiinipommi: neljä kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa.
Käyttö rohtona: Sisältää salisyylihappoa, joka lievittää kipua ja poistaa tulehduksia (esim. rakot ja hirtymät). Eteeriset öljyt, tanniini- ja katekiinityyppiset parkkiaineet supistavat limakalvoja ja edistävät ruuansulatusta. Ne parantavat myös ripulia ja verenvuotoa. Poimulehti rauhoittaa ja laukaisee vatsan kouristuksia. Kukkivasta poimulehdestä saa ihanaa naisen hyvinvointia hellivää teetä!!!! Säännöllinen käyttö lievittää kuukautiskipuja ja vaihdevuosivaivoja sekä tasapainottaa
hormoonitoimintaa eli on NAISTEN PARAS YSTÄVÄ.
Vinkit: Vanhan kansan kertomaa: poimulehti tyynyn alla takaa levollisen unen. Tuoreesta tai kuivatusta poimulehdestä haudutettu tee sopii myös kasvisliemeksi. Hauduta isot poimulehdet väsyneitä ja turvonneita jalkoja hoitavaksi kylvyksi.


Lähetin poimulehtiteetä ystävän tyttärelle, jolla alkoi kovin kivuliaat menkat. Pian tuli pyyntö josko sitä olisi lisää. Tyttö koki teen helpottavan.  Kun teet loppuivat, kuivatin lisää työpaikan pihalta pihistämistäni lehdistä.  Toki lehtiä ja pehmeitä kukintoja voi käyttää myös salaateissa, smoothieissa ym. ruuanlaitossa.  Itse en ole tohtinut vielä kukintoja kokeilla.

Tuolla Hortoilu.fi sivulla blogin kirjoittaja kertoo vaihdevuosiensa alkaneen, kun kuukauden käytön jälkeen kroppa heräsi uudestaan uudestaan.  Tyttärellään loppuivat kivut.  Kannattaa käydä lukemassa. Hän osaa kirjoittaa asiasta paljon kauniimmin kuin minä.

Siksipä minä ilolla otin vastaan työkaverilta kahdessa muovikassissa tätä vihreää kultaa, koska minä uskon sen tehoon.
Ja hyvin lämpimästi suosittelen kokeilemaan.  Tosin ihan tien vierestä en menisi keräämään. Voi tulla mukana terveydelle vähemmän suotuisia ainesosia, mitälie partikkeleita.


Heidinen










27. toukokuuta 2016

Purkkapalloautomaatti

Tämä lienee vilahtanut aikaisemmissa jutuissani joskus? Ehta, uusvanha kolikoilla toimiva purkkapallokone.




 Ostin sen aikanaan, jokunen vuosi sitten jo veljeltäni ja tallessa oli enää yksi ainoa purkkapallo. Ja koska kyseessä on ehjä ja hauska vempele, niin pitäisihän siihen täytettä saada.  Mutta eipä ole löytynyt vaikka kuinka on kaikkialla karkkihyllyjä tutkinut. Ei, ennen tätä päivää.



Täysin identtisiä pallukoita sen viimeisen purkkapallon kanssa. Sillä erolla tosin, että nämä ovat karkkeja.  Varsin hintaviakin sellaisia tästä päivästä lähtien.  Jos sokerihammasta alkaa kolottamaan, on pulitettava 20cent. per karkki. 

Jossakin välissä on käytävä vielä ostamassa pari rasiaa, että saa automaatin täyteen, mutta nyt olen iloinen ja ihailen kojettani kaikessa rauhassa :)


Heidinen



23. toukokuuta 2016

Kevätkesä on ihmisen parasta aikaa!?

Huomenta!  Ihanaa sanoa niin puoli viisi iltapäivällä.  Yövuorojen parhautta.

Herättyäni kävin pihalla kävelyretkellä. Pidemmälle ei jaksa. Aivan mielettömän ihanan mahtava ilma!  Kun pari kuukautta sitten ahdisti kaikki ulkoilu, nyt voisin asua ulkona.




Syreenit kukkivat, Tuomi kukkii, Kirsikka ja päärynä kukkii, Norjan angervot kukkivat. Voikukat kukkivat. Edelleen olen sitä mieltä, että toukokuu on vaan ihmisen parasta aikaa.


 
 
Äitini viime vuonna lahjoittaman/sijoittaman Pionin luulin jo tappaneeni, mutta niin se on hurjalla vauhdilla alkanut kasvattamaan varttaan.  Siirto savimaahan oli oikea ratkaisu.
 



Samoin pieni ruusu tekee uutta nukenrattaiden rungon sisällä.  Mutta suurin yllätys oli tuo pitkävartinen kukka joka on tulossa vierestä.  Muistan kyllä syksyllä tunkeneeni maahan sille kohtaa jotain kukkasipulia, mutta kun en millään muista mitä. Enkä tunnista.  Aika jännittävääkin keväällä seurata mitä on tulossa ja mistä, sillä vakaista aikomuksistani huolimatta en koskaan ole saanut aloitetuksi puutarhakirjaa.

 
Viikolla ostin itsepalvelu kirpputorilta Syysleimun taimen. Se toistaiseksi näyttää edelleen hyvinvoivalta.  Pitää hieman opiskella siitä lisää. Maksoin sitä 4euroa, toivottavasti se antaa iloa edes sen edestä.
 

 
 
Tämäkin tuulikello ilahdutti minua suuresti.  Nyt, oltuaan vuoden ulkona, se alkaa näyttää juuri oikeanlaiselta kun ruoste antaa patinaa.  Täällä voit kurkata miltä tuulikello näytti vuosi sitten uudenkarheana.
 
 




Vielä yksi kuva. Ei kaunis, mutta käytännöllinen. Sillä punainen pikkukaappini odottaa edelleen pääsyä käsittelyyn, joten siinä on työhuoneeni valmiina odottamassa.

Tänä vuonna ei siis otetan pihan, puutarhan tai minkään ulkoilmaasian suhteen mitään paineita. Nurmikko leikataan kun siltä tuntuu ja muuten nautitaan jokaisesta auinkoisesta päivästä jonka saamme.


Heidinen