Ulkoportaat -tähän jäätiin/päästiin.

Kerroin elokuussa ikuisuusprojektista. Ulkoportaista.
 Rakennetaanpa ulkoportaat - kesä kerrallaan.
<-- Tuolla on hieman tarkempaa tietoa, mutta lyhyesti kerrottuna; niitä on rakennettu oikeastaan vuodesta 2002 asti...
Ja tämän tyytyväisempi en ole ollut vielä yhtenäkään vuonna.

Ensinnäkin meillä on kaiteet.  Ainakin melkein kokonaan. Se miksi takapuolelta vielä puuttuu, selviää tuosta aikaisemmasta postauksesta.  Siinä on meidän uusi ikuisuusprojekti, sillä tämä taitaa vihdoinkin olla valmis....?
Kielsin laittamasta sinne mitään, edes väliaikaista, sillä siinä on suuri riski jäädä pysyväksi.

Juttu meni lopulta niin, että kun ilmainen puutavara sekä taidot loppuivat, apuun palkattiin sitten se erinomaisen taitava mies naapurista ja TADAA!  Aivan loistavaa.
Viikon, ehkä kaksi katselin ristikoita, tuoreen keltaista puuta ja joka päivä olin yhä varmempi; "Ei valkoista."   Ristikot saivat seinän keltaisen värin, kuten myös alalaudoitus.  Samalla hylkäsin ajatuksen siitä, että palauttaisin talon alkuperäisvärin.  Se on kuulemma enemmän vaaleanpunainen kuin liila... Olen onnellisempi keltaisessa talossa ;)  Lopputulokseen olen hyvinkin tyytyväinen. Toivoakseni se ei näytä uudelta. Vai näyttääkö? Tai ei saa kertoa.

Satuin löytämään vanhan filmikameralla vuonna 2002 otetun kuvan. Noita portaita ei ole ikävä. (Autoa vähän on)

Kertaakaan en ole päässyt koristamaan oven edustaa. Siksi lykkään vielä kuvan lyhtykanervastani.  Isoja lyhtyjä on 4 ja kesäksi ajattelin levittää räsymatot tasanteelle.

Aina on ollut ihana tulla kotiin. Nyt vielä ihanampaa.  Talvi saa tulla - jos on pakko.

Heidinen

Tuoksuton viikko 26.10 - 1.11

Ehdinpä suihkauttamaan melko tuoksuisaa hoitoainetta hiuksiin aamulla ennen kuin muistin, että tuoksuton viikko on alkanut ja lupauduin parhaani mukaan karsimaan käytöstä kaikki turhat tuoksut sekä kemikaalit.   
 
Syksyn myötä iho kuivaa enemmän ja olen joutunut lisäämään voiteiden käyttöä. Mutta onneksi en jäänyt heti pulaan. Kasvoissa käyttämäni tuotteet läpäisivät vaatimukset.

Deodorantissa on mieto tuoksu, mutta on ainoa alumiiniton vaihtoehto joka tällä hetkellä minulle toimii. Joten välttääkseni massiivisen löyhkän (ja sen alumiinin), valitsen miedon tuoksun.
Hyllyssä olisi ollut tuoksuton kristallikivideodorantti, mutta yllätykseksi se sisältääkin alumiinia, joten se lensi roskiin.

Yleensä suihkautan ilmaan kerran hajuvettä ja kävelen "pilven" läpi. Ei nyt. Siirsin pullon pois silmistä.  Samoin siirsin myös kukkaistuoksuisen "ilmanraikastajan" pois. Ei sillä, että se edes raikastaisi ilmaa, sillä painepullosta tullessaan se saa minut lähinnä haukkomaan happea.

Pyykinpesu ei tule viikolla olemaan ongelma. Tuoksuttomia vaihtoehtoja on onneksi paljon tarjolla. Lisäksi loistavia vaihtoehto esim. huuhteluaineelle on etikka. Se ei kuivuttuaan tuoksu miltään.  Siivouksessa samoin. Kuten Kiilto Airi kylpyhuonepuhdistaja. Lisäksi samalta valmistajalta löytyy myös muita tuoksuttomia tuotteita esim. ikkunanpesuun tai yleispuhdistukseen. Kiillon tuoksuttomat ja väriaineettomat tuotteet voi vilkaista täältä.

Kaupungilla asioidessa tuoksuja kyllä riitti. Muutamasta ravintolasta tuoksui ruoka ulos asti, kosmetiikkaosastolla oli tuoksuja maltillisesti aamupäiväaikaan. Kala-, leipä- ja tuoreosasto ja kengät... Tuoksuista olisin kyllä näkemättä tiennyt missä mennään.  Muutama vanhus joista tuli homeen haju sen verran vahvasti, että jouduin poistumaan kun poskionteloissa tuntui tuttu vihlaisu. Harmitti heidän puolestaan.

Kun tietoisesti kulki haistellen maailmaa, heräsi monenmoisia ajatuksia. Voin vain kuvitella miten haasteellista on kovasti herkistyneen ihmisen ihan arkielämä. Toivon oppivani tästä viikosta, osaltani vähentäväni hajusaastetta ja helpottavani heidän elämää sitä kautta.

Vielä muuten ehtii mukaan  herätys hajuihin - haasteeseeni . Omalta osaltasi vähentämään turhia tuoksuja,  jakamaan tietoa muille tai bloggaajana tekemään asiaan liittyvän postauksen, jonka linkittää minulle. Lisään sen mukaan listalle.  Mukaan ovat jo ehtineet postauksillaan Emonen Tipulassa - blogista sekä SannaA Männikön Kuulumisia - blogista. Kolmatta mukaantulijaa odottelen huomiseksi :)

 Palkintona tästä saa itselleen hyvää mieltä ja parantaa herkistyneiden terveyttä.  Virallisestikin mukana on monenmoista toimijaa, kunnista, yksittäisiin päiväkoteihin, yhdistyksiin, firmoihin yms.

Heidinen

Halloween Hengetär

Pyhäinpäivänä vieraita on sisäänkäynnillä vastaanottamassa Ninni-neito.  Ninni huolehtii siitä, että kutsumattomat vieraat pysyvät poissa.

 Vielä Ninnin kaula on hieman paksu, sillä pään voi lopullisesti kiinnittää vasta juhlapäivänä. Kipsikasvot eivät kestäisi ulkona kokonaista viikkoa.   Saattaa myös olla, että kunhan päivät etenevät, Ninni saattaa haluta itselleen koruja tai muita kaunistuksia.



Heidinen

Tee Se Itse - Koristeita Halloween Juhliin

Halloween juhlat tiedossa?  Ajattelin jakaa pari nopeaa, helppoa ja hyvin halpaa koristetta. Itse olen menossa juhliin vieraana, mutta ajattelin viedä mukanani ja piilottaa pensaisiin muutamat ylimääräiset silmäparit.  Samalla kun testaan näitä ohjeita, jaan ne teillekkin.  Alkuperäiset ohjeet olen löytänyt Amerikkalaisista askartelublogeista.

KIILUVAT SILMÄT

 

Tarvitset pimeässä hohtavia loistetikkuja, sakset, teippiä, tussin sekä talous- tai wc-paperirullia.

 

Piirrä rullaan silmät, minkälaiset tahansa ja leikkaa ne irti.

Teippaa ensin rullan toinen pää kiinni, laita loistetikku (hohtavana) rullaan ja teippaa toinenkin pää umpeen. -VALMIS!

 

 

 

 

 

 HOHTAVA PURKKI

 Hohtopurkki oli pimeässä tosi hieno. Miinusta siitä, että se kestää vain muutaman tunnin.   Kuvani heilahtivat kaikki, olen siitä pahoillani. Mutta idea varmaan selviää jokatapauksessa.

Tarvitset lasipurkin, sipuliverkon sekä muutaman loistetikun.  Varmuuden vuoksi on hyvä suojata työskentelyalue sanomalehdellä ja vaihtaa rönttövaatteet ;)

 

Laita sipuliverkko purkkiin. Leikkaa loistetikku poikki varovasti ja ravistele neste purkkiin.

Tähän testimalliin käytin kaksi, keltaisen ja liilan. Liila väri jäi sipuliverkkoon eikä oikein näkynyt keltaisen takaa, joka roiskui ravistellessa oikeastaan purkin seinille.



Näiden jälkeen pää raksuttaa kovasti, mitä kaikkea ehtiikään vielä kehitellä.  Lupasin mennä juhlapaikalle hieman auttelemaan, siellä on jo viikkoa ennen H-hetkeä tohinat käynnissä. Ehkä sieltä tulee vielä lisäideoita.

Kivaa viikonloppua!

Heidinen

Herätys hajuihin - haaste.

Eräänä aamuna heräilin yksin. Muu perhe mennyt jo aamulla menojaan ja vuorotyöläisenä sain nukkua sieluni kyllyydestä aamulla.  Ihanaa!    Sitten haistoin yläkertaan asti tuoreen kahvin tuoksun ja ihmettelin eikö sen ukon pitäisi olla jo töissä?  Kuitenkin perään tajusin ettei se mikään kahvi ole, koira on alakerran eteiseen tehnyt haisevat terveisensä...  Sen aamun ihanuus loppui siihen.

Joskus kadulla kävellessä minua ilahduttaa kovastikin kun sieraimiin leijailee ruoanlaiton tuoksuja, sikarin tuoksu suorastaan nostaa jalat irti maasta. Kun oikeaan aikaan osuu Porvoossa eräälle kirpparille, niin ilmassa leijuu lakritsi. 

Sitten on niitä hetkiä jolloin vastaantulevan ihmisen parfyymipilvi tyhjentää keuhkot, tai kemikalio-osasto jossa ei voi lopettaa yskimistä. Jonossa ihminen joka haisee hieltä, lialta tai ehkä hönkii kohti sellaisia katkuja joita ei voi sanoin kuvailla. Ei heille kehtaa huomauttaa, en minä ainakaan.  En tunne ketään joka haluaisi vartavasten haista pahalta. Tai aiheuttaa ongelmia toisille omilla odööreillään.

Tuoksut ovat tärkeä osa elämäämme niin hyvässä kuin pahassa.

Mutta enemmissä määrin alkaa ihmisillä olemaan tuoksuyliherkkyyttä. Se ei ole allerginen vaiva, vaan saattaa johtua aikaisemmasta vahvasta altistumisesta kemikaaleille, joita nykyaikana on yhä vaikeampi välttää. Kosmetiikka, pesuaineet, rakennusaineet, hyönteismyrkyt, liikenteen päästöt ym. ilman epäpuhtaudet. Oireet voivat olla hengenahdistuksesta ihottumiin, migreeniin ym.  Täällä voit käydä lukemassa asiasta lisää ja nyt se jutun pointti;

Haastan sinut! Haastan sinut osallistumaan 26.10- 1.11.2015 mukaan Tuoksuttomaan viikkoon omilla teoillasi.   Valitsemaan esim. tuoksuttomia pesuaineita ja kosmetiikkaa, tai vähentämään niiden käyttöä. Tai vaikka tulostamaan materiaalia ja viemään koulun/työpaikan ilmoitustaululle.

Jos sinulla on yritys tai vaikka blogi niin voit virallisesti ilmoittua mukaan täällä. Linkin kautta löydät myös lisätietoja.  Toistaiseksi taidan olla ainoa blogi osallistujalistassa ja yksin ei ole mukava olla.
 Blogeille annan lisätehtävän; tehdä asiaan liittyvä postaus ja jakaa tietoutta sitä kautta. Virallisesti tuolla Allergia- ja Astmaliiton kautta, sekä jos ilmoitat mukanaolostasi minulle, lisään linkin juttuusi tähän loppuun ja linkkaan jutut vielä uudestaan Tuoksuttomalla viikolla.

Saanko 10 blogia mukaan?

1.  Tipulassa / Tuoksuton viikko -kampanja!

2. Männikön Kuulumisia - Tuoksuton viikko

3.  Luomulaakso - Tuoksuton viikko 26.10 - 1.11.2015

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

 

 

 

 

Miltä kuullostaa?  Minua alkoi ainakin juuri jännittämään.

 

Heidinen

Kiiltoa kotiin?

Huom! Tämä teksti sisältää tuotesijoittelua.
En voinut vastustaa kiusausta aloittaa tuolla lauseella.

Sain tässä muutama päivä sitten paketin, sisältäen Kiilto Kodinpuhdistusliina - apilankukka sekä Kiilto Airi Kylpyhuoneenpuhdistaja sprayn.  Voinen paljastaa, että olin itse yhteydessä KiiltoCleaniin ja kerroin olevani halukas yhteistyöhön, mutta paljastin myös huonot siivoustaitoni ja -haluni.  Että siivouksen on oltava helppoa ja mielellään vielä ympäristöystävällistä.

Iloinen yllätys odottikin heti aamulla s.postissa ja siitä seuraavana aamuna postinjakaja jo toi paketin. Ja olin hyvin mielissäni sisällöstä; toiveeni oli kuultu. Saman tien lähti puhdistusliina viuhumaan. Apilankukka puhdistusliinat tuoksuvat sopivan miedosti kukkaiselle.  Ei liian vahvasti tai keinotekoisesti.

 Ennen.

 Jälkeen.

Vaikka liinalla saa mukavasti pyyhittyä pinnat, ihan (meidän) keittiöpuhdistukseen se ei ehkä ole optimaalisin. Mutta katosi jääkaapin kahvasta sormenjäljet sekä muu möhnä. Samoin lieden namiskoiden ympärystä oli helppo puhdistaa.  Nämä jäävät kuitenkin käyttöön, ensisijaisesti siksi, että ne ovat helppoja, eivät nuhjaannu heti ensimmäisellä pyyhkäisyllä, tuoksuvat miellyttäviltä ja mikä parasta sekä pääsyy verrattuna muihin liinoihin joita tiedän; ne voi kompostoida!
Luulen, että loppusijoituspaikka tulee olemaan kuitenkin makkarissa yläkerrassa, jonne harvoin jaksan kantaa siivous- tai pölyliinoja. Vaan nytpä ne tulevat olemaan siellä valmiina.  Vapise vanha minä! :)

Sitten seuraavana aamuna kesken aamurituaalien kylppärissä silmiini osui Kylpyhuoneen puhdistus spray, enkä voinut jättää kokeilematta.  Suihkuttelin käsienpesualtaaseen puhdistusainetta ja annoin vaikuttaa sen verran, että ehdin laittaa ripsiväriä. Sitten nappasin kuivan mikrokuituliinan ja pyyhin altaan. Lopputulema alla nähtävissä.

 Ennen.

 Jälkeen.

Jopa kalkkirantua irtosi lyhyen vaikutusajan jälkeen.

 

Sitten siivoukseen tulikin työpäivän mittainen tauko.  Ja pari muuta puuhaa...

Mutta sitten käsittelyyn pääsi suihkuhana sekä lasikaakeliseinä.

 

 Ennen.

 Jälkeen.

  Ennen.

 Jälkeen.

 

 

 Ennen.

 Jälkeen.

 Myös peili putsaantui siinä sivussa melkein kuin itsestään.

 

 

 

 Voittaa kyllä muutamat kilpailijansa. Ja on todella tuoksuton kuten luvataan.  Melkoinen mainospuhe. ;)   Miinuksiakin löysin kyllä muutaman, tasapuolisuuden nimissä.  Puhdistusaine tulee vaahtomaisena ja melko ponnettomasti. Tasaista suihkejälkeä on hankala saada.  Vaahto on myös melko vetistä, joten painovoima ottaa tilanteen haltuun välittömästi.

 

En tiedä antaisinko miinusta myös siitä että tuoteaineluettelo pitää hakea netistä, se ei ole pullossa, sillä se kuitenkin on löydettävissä täältä. Koska ostopäätös tapahtuu kuitenkin yleensä kaupan hyllyllä jos tuote ei ole entuudestaan tuttu ja aineita on sen verran lyhyt listä, että kyllä se pulloon mahtuisi.

 

 Kiilto Airi on hajusteeton, väriaineeton, Allergia- ja Astmaliiton hyväksymä, sekä vielä biohajoava.

 Itse pakkauksen hävitysohjeet pitäisi löytyä kotisivuilta, mutta ovat kyllä hyvässä jemmassa. En ole vielä onnistunut löytämään.  Mutta eipä tuo haittaa.  Kun pullo tyhjenee, niin kyllä sille jatkokäyttöä löytyy. Vaikka tämän itsetehdyn puhdistusaineen pullona.  Että kaatopaikka ei ole ainoa vaihtoehto.

 

Airi asustaa nyt kylppärissä, tykkäsin.

 

Heidinen

 

 

   



MunaPaasto Vol 2.

Nyt tarvitaan uutta Buustia. Painonlasku pysähtyi ja jämähti täysin.  Vaikka olen ollut tarkkana.
Mässäilypäivä ei auttanut, ainostaan keräsi nestettä kuin sieni kroppaan ja nyt nekään ei tahdo lähteä liikkeelle.  Elokuun munapaastosta on reilu puolitoista kuukautta.  Miehen tulokset on -7kg!  Minun -2kg...

Tänään on menossa toinen päivä paastoillessa ja nesteet kiertää ainakin jälleen. -700g sanoi aamuvaaka. 
Jos nyt edes 3 päivää jaksaisin, niin siitä olisi hyvä palata taas hieman monipuolisempaan ravintoon.

Munakasrullat, munakkaat, munamuffinsit, ketoletut, keitetyt munat, munakahvit,  juustolla ja ilman juustoa alkavat kyllä olemaan jo nyt hieman tylsiä. Makua olen vaihdellut yrttien, öljyjen ja juustojen avulla.

Mutta nyt löytyi ihan ehdottomasti paras munaruoka, joka maistuu kaikkein vähiten munalle.

Thaimaalanen uppopaistettu munakas. Voi nam!!!
Ohjeen löysin Antipastaa blogista ja sieltä kannattaa käydä kurkkaamassa tarkemmat ohjeet ja tietoa.

Yksinkertaisesti yhteen annokseen tulee:

 

2 munaa

1tl kalakastiketta tai vähän suolaa

 

Vatkataan hyvin sekaisin ja uppopaistetaan öljyssä rapeaksi ja nautitaan heti.

 

 



Vähän fetakuutioita maistelin mukana, mutta vallan mainiosti olisin pärjännyt ilmankin.

Seuraavaa annosta tässä jo suunnittelin, että kokeilisin lisämausteeksi hieman chilihiutaleita pinnalle.
Ja ohje jää ehdottomasti käyttöön muutenkin.


 Heidinen

Erioilia Aisteille sekä kisavinkkiä

Kerroinkin jo yhteistyöstä KiiltoCleanin kanssa. Puhuin puhdistusaineista ja siivouksesta. Mutta lisäyllätys löytyi tänään postilaatikosta.  Ja innostuin jopa vielä enemmän.

Sain kokeiltavakseni KiiltoCleanilta näitä ihania Aisti Erioil voiteita.  Muistan jo omalta päiväkotiajaltani Erioil purkit joita hoitajilla oli käsienpesualtaan yläpuolella. Ja aina joskus me lapsetkin saimme käsivoidetta siitä jännittävästä pyöreästä purkista.  En tietenkään osannut vielä lukea, mutta tunnistin kirjaimet. Erioil oli purkissa kirjoitettu kahteen kertaan siten, että nimen saattoi lukea purkin ollessa oikeinpäin tai ylösalaisin.   Taisinpa kerran kinatakkin yhden kaverin kanssa miten päin purkki pitäisi olla.

Nyt 30-vuotta myöhemmin Suomalainen Erioil- sarja on saanut uuden nimen Aisti ja ulkonäkö on muuttunut. Koostumuksen luvataan olevan sama.  Olen iloinen, että löysin nämä uudestaan.

 Uskaltaisinkohan sanoa, että kyllä se tuntuu samalta?  Ainakin tuntuu hyvältä. Voiteet imeytyvät nopeasti ja jättävät ihon miellyttävän tuntuiseksi. Varsinkin käsivoide jättää kosteuden tunteen ja kädet tuntuvat pehmeiltä sekä tuoksuvat raikkailta hyvin pitkään.  Olematta kuitenkaan tahmeat tai nihkeät.

Jalkavoiteesta minulla ei ollut mitään aijempaa kokemusta tai edes mielikuvaa. Ennen uusiutumistaan se on tunnettu hauskalla nimellä; Erioil Kevytjalkavoide. Koostumus on selkeästi raskaampaa kuin käsivoiteessa tai kosteusemulsiossa, mutta ensikertalaiselta tuntuu hyvälle.  Ja mintusta kun pidän, niin minttuinen tuoksu helli myös mieltä.

Instagramissa on muuten menossa myös #aistielämä kilpailu.  <-- Linkistä löydät tarkemmat säännöt.

Kuvaa ja jaa sinulle tärkeä asia, jonka haluat tuntea ja aistia täysillä – toisin sanoen asia, jonka takia haluat pitää itsestäsi huolta. Pääpalkintona on 200 euron lahjakortti valinnaiseen kauneushoitolaan sekä lisäksi arvomme joka viikko yllätyspalkinnon, jonka julkaisemme viikoittain Instagramissa @aistielama.

1. Ota kuva sinulle tärkeästä asiasta.
2. Jaa kuva Instagrammissa ja merkitse se tägeillä: #aistielämä @aistielama
3. Haasta vielä mukaan kaksi kaveriasi, niin olet mukana kilpailussa.

Kilpailu on voimassa 2.10.-15.11.2015 välisenä aikana.

Tätäkin mölliä pystyi halimaan sekä hellimään hyvin nopeasti rasvailun jälkeen. Ei liimaantuneet koirankarvat iholle.

Ja niistä puhdistusaineisiin palataan piakkoin. Ensimmäiset kokeilut on jo varovasti tehty. Kohta uskaltaa panna jo hösseliksi . ;)

Heidinen

Välillä Vanha Talo V*****aa

Kotini on täynnä yllätyksiä. Välillä jostain kolosta, seinän takaa tai lattian alta löytyy aarteita.  Sitten on niitä löytöjä jotka saavat mielen kiehumaan.
Edelliset omistajat lisäeristivät taloa.
Jättäen kaiken vanhan koskemattomana uuden alle.
Ja eristeitäkin laitettiin vain vähän sinne tänne. Ja ne alkuperäisetkin purueristeen ovat näemmä varisseet jo ainakin yläkerran korkeudelta alas.   Tokkopa välikatollakaan enää on sanomalehteä paksumpaa...

Ainakin yhden huoneen lattia on pitänyt jo useamman vuoden ajan avata ja rakentaa uudelleen.
Katto pitäisi rempata. Ikkunat uusia, mielellään edes alkuperäistä muistuttaviin.

Kylmän hiipiessä nurkkiin ja hiirien, ehkä rottienkin muuttaessa luvattomasti seinien sisään alkaa pikkuhiljaa kaipaamaan kaupunkiin. Kerrostaloon.  Ei paljon tunnelmakynttilät lohduta kun kuulet seinän sisällä ripinää ja rapinaa.

Olenko minä koskenut haravaan koko syksynä? Olen, mutta pitäisikö sillä ehtiä tekemäänkin jotain? 
Kissanluukut talon sokkelista pitäisi muistaa sulkea juuri oikeaan aikaan. Miksi minun pitää joka vuosi googlettaa se oikea aika?  Miksi se on niin vaikea muistaa? Nuohooja pitäisi muistaa tilata ennen talvea ja lokakaivo tyhjentää.  Onko puita tarpeeksi?

Pahinta on talvi. Ja pimeys. Kylmyyttä unohtamatta.  Villasukat Rocks! Paitsi että koirat yleensä pudottavat meillä karvansa siihen kylmimpään aikaan ja kun talo on täynnä karvaa, ei villasukat tule kuuloonkaan. Ainakin yhdestä puuttuvan lattialistan kohtaa puhaltelee viileä tuuli suoraan sisälle.  Joskus sieltä kurkistaa joku luvaton vuokralainen.

Voi sitä puiden kantamista, pihan kolaamista, märkiä sulamislammikoita eteisessä, märkiä vaatteita ja kenkiä, pimeyttä, sähkölaskujen pelkoa.  Olet sairas pari päivää niin johan ehtii lumi paakkuuntumaan ovea vasten ja portaisiin.  Talo jäähtyy. Kuumeessa se 20m matka liiteriin ja takaisin kolaamatonta pihaa pitkin, polvia myöten lumessa ja pimeässä on jotain niin hirveää, ettei sitä toivo pahimmalle vihamiehellekkään. Oikeastaan koko lämmitys-, ja lumenluontirutiinit rikkoo jo joku "ylimääräinen" meno, jota normaalielämässä kutsutaan sosiaalisuudeksi.
 Postilaatikolle ja roskikselle 50-60m täydellistä pimeyttä pitkin klo: 15 jälkeen. *väristyksiä*  
Katuvalot eivät riitä ihan meille asti. Ensimmäiselle lyhtypylväälle on se 100m. Siihen väliin mahtuu paljon pimeyttä, mustaa pimeyttä.

Viime talvena pihassa kävi ainakin kahdesti susi. Voin kertoa että en ulostautunut hämärän laskeutumisen jälkeen. Auton ajoin niin lähelle pihavaloa kuin pystyin ja juoksin kotiin.

Sitten koittaa taas jossain vaiheessa lämpötilavaihtelut, lopputalvesta viimeistään. Suojakeliä, pakkasta.  Ja kappas, joka aamu alkaa sillä että käydään vesihanoja läpi. Jos vaikka jokin niistä ei olisi jäässä...

Kun lopulta lumi sulaa, paljastuu ne haravoimattomat lehtimömmöt ja koirien terveiset nurmikolta. Lumen alle unohtuneet turhat tavarat.
Odotellaan ja tarkistellaan taas goooglesta, kuinka pitkällä sen kevään pitikään olla ennen kuin kissanluukut avataan.

Tehdään listoja ja tärkeysjärjestyksiä talon vaatimista kunnostustöistä. Rapsutellaan, naputellaan, vasaroidaan ja sahaillaan, tuunataan ja puuhataan.  Puolet jää joka tapauksessa tekemättä, ei niinkään laiskuuden takia, vaan niiden yllätysten.

En sano, että viihtyisin pitkään kerrostalossa. Tai palveluiden lähellä. Tai edes linja-auto reitin varrella. Sitäkin olen kokeillut.  Mutta kelpaisi "loma-osake" jostain kaupungin keskustasta, johon voisi vetäytyä kun oman talon ihanuudet kaatuu niskaan ja soitella huoltoyhtiöön tarpeen vaatiessa. Tilata ruokaa valmiina kotiin ja säätää termostaattia hieman kovemmalle.

Kävi varmaan tässä samalla ilmi, että emme elä lempi vuodenaikaani? On tulossa monta pitkää kuukautta. Mutta on varmaan syytä lopettaa niin kauan kuin pystyy ja koitettava nauttia niistä hetkistä jolloin ei ketuta ihan koko ajan. 

Onneksi naapureita ei ole niin lähellä, että näkisin heidän hienot lehtipuhaltimensa, lumilinkonsa, pihatraktorinsa ja mönkkärinsä.  Niissä on kaikissa varmaan Wifi, kahvinkeitin ja sveitsiläinen linkkari.  Meillä on lumilapio, vanhamummun perintöharava harava ja kottikärryt.


Heidinen

... En minä tätä kuitenkaan pois vaihtaisi! <3

Uusia tuulia tulossa. -Voi jee!

Iloisena voin kertoa blogini saaneen ensimmäisen yhteistyökumppanin.

  Etukäteen voin kertoa olevani hyvinkin iloisesti yllättynyt, sillä siitä huolimatta että pidän suunnattomasti sisustamisesta, tuunailusta, remppaamisesta ja kaikesta siitä väliltä, en ole siisti.  Enkä pidä siivoamisesta. Piste.    Ja kuitenkin tässä saattaa käydä niin, että tämäkin laiskuri innostuu. 
Sillä sen lisäksi, että kyse on puhdistusaineesta, kyse on myös ympäristöystävällisyydestä, kotimaisuudesta ja osin myös allergiakoteihin sopivista, tuoksuttomista puhdistusaineista.  Ja vähättelemättä lainkaan sitä, että jos siivoaminen on helppoa, välineet ja puhdistusaineet helppokäyttöisiä, niin siivouskin on helpompaa.

26.10 alkaen vietetään myös valtakunnallista Tuoksutonta viikkoa. Kerron lisää siitä miten Kiilto liittyy tähän aiheeseen sekä tietenkin siitä miten minä saattanen saada hieman puhtia kodin puhdistukseen.

   Lisätietoja tuoksuttomasta viikosta löydät helposti  Allergia- ja Astmaliiton sivulta täältä. KLIK. 
Vähäx Vaikeeta? on ilmoittautunut mukaan kampanjaan, sillä vaikkei meiltä yliherkkyyttä löydy vielä, se ei tarkoita etteikö kuka tahansa perheestäni voi altistua ja herkistyä. 
Kun huomioimme itsessämme sekä käyttämissämme tuotteissa tuoksut ja sitä kautta turhat lisäaineet, niin lopulta myös luonto kiittää.

Osallistua voi myös Instagramissa hashtageilla; #tuoksuyliherkkyys  #tuoksuton #tuoksutonviikko #tuoksutkoliikaa

Tämmöisellä asialla tänään. Palataan aiheeseen piakkoin.

Heidinen

Tämän viikon kirpparilöydöt

Nyt minulla on ihan oikea ja pätevä syy nuohota kaikki kirpparit joita eteen sattuu.  Sillä miehen tuleva Halloweenasu pitää saada kasaan.  Siinä sivussa tehtävät löydöt ovat tietenkin pelkkää plussaa.  Eikä haittaa jos asu pitää raapia kasaan useamman kirpparin antimista.

Pienen kultaisen värisen kynttilän jalan löysin ruokahuoneen pöydälle. Riipukset ovat lasia joten arvelin kynttilän jalan olevan vähintäänkin hintansa väärtti. Kokonaisen euron jouduin maksamaan.   Ajattelin ensin maalata sen valkoiseksi kuten kattolamppu, mutta koska se istuu niin hyvin pöydälle ja ruokahuoneeseen, se sai armoa. 

Mariannepurkista ihan oikeasti maksoin ainoastaan 3e.  Hieman googlailtuani kävi ilmi, että jotkut kehtaavat pyytää parhaimmillaan jopa 20e... Pienemmästä Aarikan punaraitapurkista maksoin aikanaan sen 4e.  Silloin en tiennyt niiden olevan jotenkin erityisen suosittuja vaan ihastuin sen pirteyteen.
  Googlen kautta opin myös sen, että Aarikan purkeissa on hieman leveämmät raidat kuin Marianne purkeissa ja pohjassa tietenkin lukee Aarikka.

Finlayssonin pieni pikku Myy käsipyyhe 1,5e. Koska Muumit <3 

 Sain kymmenen vuotiaana lahjaksi Muumipussilakanan. Sama pussilakana on edelleen käytössä ajoittain, joten jotain se varmasti kertoo Finlayssonin laadusta. Sillä käyttöikähän pussilakanalla on jo 25-vuotta...

Miehen asuun olen vasta löytänyt yhden paita ehdokkaan. Hyvä syy lähteä jälleen penkomaan.

Aurinkoista sunnuntaipäivää!


Heidinen

Halloween asuja vuosien varrelta

Edellisessä postauksessa jo kerroinkin että naamiaisasu Halloweeniin voi tulla kalliiksi tai siitä voi selvitä pikkurahalla.  Olen kokeillut molemmat.  Ajattelin paljastaa teille hieman meidän perheen naamiaisasujen historiikkiä.  Ehkä siitä saa ideoita muutkin.

Tulossa siis iso kuvapläjäys niin pelottavia hahmoja kuin surkuhupaisia viritelmiä. Itsetehtyä ja ostettua.  Koittakaa kestää mukana :)

Olemme siis jo ainakin kuutena vuonna perätysten saaneet kutsun aivan uskomattoman hienoihin Halloween bileisiin, jossa puitteet ovat olleet täydellisen karmivat, ihmiset todella panostavat asuihinsa ja jotka joka vuosi aiheuttavat päänvaivaa, sillä pitää varautua myös kylmyyteen.  Juhlat ovat osittain ulkotilassa.  Koska ne sattuvat olemaan meille vuodessa melkeinpä ainoat juhlat joihin saa ylipäänsä pukeutua, niin mielellään siihen koettaa panostaakin.

Ensin tyttären vuoro.   Hänen ensimmäisiin omiin naamiaisiinsa virkkasin hiuspannan päälle mustalla kissankorvat, sekä neulahuovutin punaisen korviin.

 

Viimevuonna neiti halusi olla jo vähän pelottavampi tapaus ja suunnitteli itse asunsa. Hiukset värjättiin mustalla hiusspraylla ja käytiin yhdessä minun meikkipussilla.

 

Myös kynnet stailattiin aiheeseen sopiviksi.

 

 Omiin ensimmäisiin juhliini harjoittelin hieman etukäteen.  Käyttäen ihan arkimeikkivälineitä.

 

Mutta lopputulema oli vähän muuta. Salama paljastaa kolmannen silmäni huomattavasti paremmin, kuin mitä se livenä näkyi. Hiukset ovat omani. Tuon tupeerauksen avaamiseen meni tovi...

 

 Liisa Ihmemaassa -elokuvan innoittamana halusin olla Hullu Hatuntekijä.  Sinä vuonna oli myös postin/itellan lakko ja vihreät piilolinssini jäivät postiin :P
Jälleen käytin omia hiuksiani, värjäsin ja kihersin ne.
Huovutusvillasta tein kulmat.

Hatun tein itse käyttäen pohjana länkkärihattua, vappuhattua. Käytin paljon liimaa, pahvia ja kangasta.  Vihreä huivini on hääpuvustani. Lisäksi hattua koristelin vielä hiusverkolla, höyhenillä ja kutimilla. Parasta oli, että hatussa jo kiinni olevat vilkkuvat ledivalot väköyvät tuon kaiken alta ja sain hatun vilkkumaan myös pippaloissa.

Vanhamummun vanhoista puisista lankarullista tein ns. vyön olalle. Ompelin pienen neulatyynysormuksen ja mukana tietenkin oli myös teekuppi ja -kannu.  Musta villakangastakki pitämässä lämpimänä ja siihen kiinnittelin kankaita hakaneuloilla.

Samana vuonna mieheni taas oli Jack Sparrow. Kun itseltään löytyi pitkä parta ja hiukset, oli puvustaminen melko helppoa.

Pienen lisäperuukin tein hänelle omasta vanhasta pannastani johon huovutin ja ompelin kiinni ruskeasta Huopanen-langasta hieman lisätukkaa ja koristukset. Hyvin sekottuiat miehen omiin hiuksiin.

 

EN voi katsoa kauhuleffoja. Se tieto mikä minulla niistä on perustuu muiden puheisiin ja vahingossa nähtyihin maihnospätkiin.  Niiden perusteella loin yhtenä vuonna itselleni hahmon; joka koetti esittää sitä naista/tyttöä joka nousi vedestä tai kaivosta tai jostain.  Selkeää eikö?  Mutta oli riittävän pelottava minulle itselleni.

 

Tähän asuun ostin ainostaan todella pitkän mustan peruukin. Mekkona käytin vanhamummun vanhaa vakosamettitakkia 60-luvulta. Ja meikit omasta pussista.

 

 

 

Paavo Pesusieni syntyi kun en todellakaan halunnut palella sinä vuonna.  Tämä asu oli alusta loppuun täysin home made. Lasten patjasta leikkasin ja liimasin kasaan Paavon vartalon, jonka maalasin spraymaaleilla. Ääriviivat tein paksulla mustalla maalitussilla.  Oman pääni koetin piilottaa Paavon Halloveen hattuun, johon jätin itselleni kasvoreijän.

 

 

Tämä puku oli erittäin lämmin ja mukava. Haasteet tulivat esiin siinä vaiheessa kun piti päästä ulkohuussiin...

 

Paavon seurana oli terroristi Ahmed.  Hänet meikattiin jälleen omilla meikeilläni. Partakin värjättiin vanhalla ripsarillani.

Vanhaan vyöhöni askartelin ruskeasta pakkauspaperista, punaisesta sähköteipistä, vanhoista korvanappikuulokkeista ja jostain muusta elektroniikkaromusta pommin.

Sitten tuli vuosi kun en kertakaikkiaan keksinyt mitään. Se tarkoitti sitä, että meistä tuli miehen kanssa tenutappeja.  Mutta jälleenkään ei tarvinnut palella lainkaan.  Vaikka wc-käynnit olivat nytkin hieman vaikeita. Puvuissa oli vetoketjut selässä.

Mies oli tenutappina hieman uskottavampi.

 

 

Viimevuonna asun määri oikeastaan jälleen sen, että alle pitää saada paljon lämmintä vaatetta. Niin minusta tuli sitten Pahatar, tekoripsineen kaikkineen.

 

Paksun toppatakin hihat pilkottavat alta.  Sauvan askartelin itse. Ostin eurolla harjanvarren ja pienen kurpitsa koristevalon, johon syttyi pyörivä valo kun painoi sen varressa olevaa nappia.

Kurpitsan päälle laitoin pesupallon ja teippasin viritelmän harjanverren päähän. Lopuksi päällystin sen kokonaan mustalla teipillä jättäen näkyviin van napin ja vähän pesupalloa.

Mies halusi päästä ilman sen kummempia meikkauksia, joten hänen naamioitumisensa hoidettiin maskilla.

 

Tämän vuoden asut ovat jo valmiiksi mietittynä ja kokeiltuna, sekä koemeikit on tehty. Luonnollisestikaan en niitä nyt voi paljastaa.  Mitään ei saa vuotaa näiden seinien ulkopuolelle ennen H-hetkeä ;)

Heidinen