Eilen lähdettiin extempore Helsinkiin ja osallistuimme Minulla on unelma- mielenosoitukseen. Näin kutsun sattumalta facessa ja matkaani lähti tyttäreni sekä hänen ystävänsä. Tämänpäiväisestä jälkipyykistä olen ollut hämilläni. Harmi, että uutisointi ei ole mielestäni onnistunut kuvaamaan tapahtuman ollennaista tunnelmaa ja tuomaan esille sitä kaikkea asiaa. Nyt keskitytään mässäilemään sillä mikä myy. Eli tietty taho vetää rahat tästäkin täysin vapaaehtoisvoimin ja ilmaiseksi järjestetystä tapahtumasta, ja ne rahat eivät mene maahanmuuttajille, vanhuksille, lapsille eikä luonnolle.
Tänä aamuna some pullistelikin jo valitusvirsiä. Tai pullisteli ja pullisteli. Moni ihmisistä tuntui jakavan sitä samaa yhden ihmisen kirjoittamaa omaa mielipidettä omanaan(ko?). Miksei noustu barrikadeille lasten, vanhusten, eläinten, luonnon tai rauhan vuoksi? Mä voin kertoa vastauksen. Siksei ettei kukaan ole vielä saanut aikaiseksi järjestettyä sellaista. Heti kun joku sen tekee, olen messissä! Eilen näihinkin asioihin otettiin kantaa, media ei vain niistä ole kirjoittanut. Minä olen iloinen siitä että osallistuin ja että ne kaksi teiniä mukanani heräsivät tänä aamuna taas ehkä astetta avarakatseisimpina. Paikalla oli koko mm. paljon perheitä, pareja, eläimiä, kehitysvammaisia, luterilaisia, muslimeja, juutalaisia, lapsia ja vanhuksia, jotka kaikki vielä keräsivät roskat lähtiessään. Me tervehdimme vierasta vieressä ja Jösses; hymyilimme. Lokki paskoi käsilleni taputtaessani ja pyytämättä selän takaa ojennettiin heti paperia ja savettia. Kun ihmiset tönäisivät ohimennessään, he pysähtyivät pyytämään anteeksi! Tuosta määrästä ystävällisyyttä ei ihan heti toivu tässä maailmassa.
Meille maalaisille oli jo villiä ostaa jo metroliput ja luottaa siihen, että emme eksy metromatkalla Puotilasta Rautatientorille! Paluumatkalla osasimme jo käyttäytyä hieman rennommin ja tytöt olivat vaikuttuneita tapahtumasta ja tavasta jolla se oli järjestetty. Paitsi, että minä en muistanut seisoa oikealla puolella metron liukuportaissa, jotta kiireisemmät pääsisivät ohi. Sitä minä pyydän anteeksi. Ensi kerralla lupaan olla huomioivampi.
Herneenpalot pois nenästä ja lusikka käteen; niin ne hommat hoituu! Asioille voi aina tehdä jotain. Se että eilen oli mediaseksikäs mielenilmaus ei ole pois siltä, ettei huomenna samaa voitaisi tehdä toisen asian puolesta. Minulla on unelma, että ihmiset alkaisivat ottamaan vastuuta itsestään. Aloittaa voi omasta asenteestaan
Sitten ihmetellään että yhden ihmisen ajattelemattomasta tekstistä nousee tämmöinen haloo...
Soisin yksittäisten ihmisten tekemisten ja sanomisten saavan jatkossakin asioita aikaan. Niinhän sen kuuluukin olla, jokainen asia lähtee aina jostain liikkeelle. Jonkun tarvitsee olla ensimmäinen. Samoin koen näistä jokaisen esille nostetun aiheen (myös siinä kiertävässä fb:n valituksessa) olevan yhtä tärkeä. Ne vaan eivät valittamalla muutu. Se, että tämä lähti nettikirjoittelusta liikkeelle on minusta ihan älyttömän hyvä asia. Ihmiset voisivat oppia myös sen, että me ollaan samoja tyyppejä niin livenä kuin netissäkin. Niin hyvässä kuin huonossakin. Usein vain mielipiteet ovat tekoja vahvempia.
Kumpa tänään jälkipyykissä ei vain olisi laitettu asioita vastakkain. Vaan rinnakkain.
Heidinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitä mieltä?