31. heinäkuuta 2015

MiniDIY Tölkkipelottimet mansikoille

Linnut ovat keksineet pienen mansikkamaan pihallamme.   Törkeästi herkuttelevat meidän marjoillamme ja vielä heittelevät niitä pitkin pihaa.



Tähän akuuttiin hätään en löytänyt ylimääräisiä CD levyjä ripustettavaksi maan yläpuolelle ja kahvipussista leikatut suikaleet näyttivät rehellisesti ihan kamalilta.

Muistin sitten nähneeni jonkun askarrelleen tyhjästä tölkistä siimaan roikkumaan perhosia.
Siinä ei kauan nokka tohissut.  Tavallista juomatölkkiä on helppo leikata tavallisilla saksilla. Ensin leikataan pyöreät päät pois ja halkaistaan kyljestä tölkki auki.
Suosittelen piirtämään permanenttitussilla ensin halutun hahmon ääriviivat jottei käy kuten minulla. En tiedä ovat minun tekeleeni perhosia vai lepakoita. (vetoan tässä kriisitilanteen kiireeseen).

Sitten pyöritin nämä pahvikorteille tarkoitetun askartelumankelin läpi, joka poimutti pinnan.
Päähän reikä saksien kärjillä ja ohuella rautalangalla roikkumaan mansikkamaan ylle.



 Nämä viritykset ovat olleet vajaan viikon paikallaan ja yhtään nurmelle hylättyä, nokittua mansikkaa en ole löytänyt.  Saati nähnyt lintuja itseteossa.


Heidinen

30. heinäkuuta 2015

Operaatio raparperin pelastus ja joukko muita muuttoja

Muutimme taloon 2002. Raparperi kasvoi jo valmiina ulkorakennuksen päädyssä, piilossa ja ahtaasti.  Muutaman metrin säteellä suuresta koivusta, kuusesta ja pensasaidasta.  Silti tähän vuoteen asti se on antanut satoa runsaasti.  Tänä vuonna se ei enää jaksanut tuottaa varsia kuin kahteen piirakkaan ja litraan mehua.

Päätin hakea sen esille ja aurinkoon. Raparperi on niin mahtava kasvi, että sen pitää saada paraatipaikka.  Joka löytyikin sitten suoraan talon edestä, vanhan lipputangon paikan vierestä.


Lipputangon perustukset ovat edelleen paikallaan, vaikka itse tankoa ei vuosiin ole enää ollut. Valettu perustus on tuntunut liian suuritöiseltä saada käsin kaivettua savimaasta ylös, joten olen naamioinut sen kiviteokseksi.


Toivottavasti raparperi jaksaa ponnistaa uuteen nousuun.  Suuria puita ei ole ihan lähellä viemässä elinvoimaa.  Lisäksi istutin ympärille valkosipulia kasvukumppaniksi.  Kananmunankuoria ja hieman kahvinpuruja ripottelin kasvustolle myös.  Niiden tehosta en osaa mennä sanomaan, mutta itsestä se tuntui hyvältä ajatukselta.  Lisäksi juuria ylöskaivaessa löytyi muutama ikivanha rautanaula sekä ruosteinen rikkalapio.  Ne saivat jäädä myös seuraksi.   Vanha kansa neuvoo näin.  Kompostia saa kunhan sitä valmistuu.


Toiselle puolelle "lipputankokiviä" siirsin äitini pionin.  Olin alkukesästä istuttanut sen uuteen multaan ja turpeeseen.  VÄÄRIN! Oppia saaneena ja viisastuneena sekin pääsi savimaahaan.  Eikä se tarvitse enää tukikeppiä joka sillä tähän asti oli.

 



Vanhaan pionin istutusreikään siirsin sitten mieheltä saamani ruusupensaan, joka ruukussa on kesän aikana kolminkertaistanut kokonsa ja nuppujen määrästä päätellen valmistuu juuri uuteen kukintaan. 
Sitten lähti oikeastaan mopo käsistä... 

Alla olevasta kuvasta näkuvään "tiilikulmaan" en ole ollut lainkaan tyytyväinen.


Siihen tuli kukkapenkin paikka, johon istutin ahtaasti samassa ruukussa riutuneet ruusun ja neljä muuta kukkaa, joiden nimiä en tiedä.  Äidiltä nekin sain.   En tiedä ovatko ne monivuotisia, mutta se selvinnee ensi kesänä.  Muutama kukkasipuli mahtuu varmasti myöhemmin vielä mukaan.     Mullan alle laitoin useamman sanomalehtikerroksen.  Betoniseen kaivonrenkaaseen voi ensi vuonna istuttaa jonkin kesäkukan.



Taustalla näkyy myös miehen ikuisuusprojekti (yksi niistä), kesäkeittiön alkua.   Siitä lisää sitten joskus... kenties.



Tyttäreni 4-5 vuotiaana tätini luona tekemä pihalaatta pääsi jo viime vuonna kotiin. Vasta nyt sille löytyi pysyvä paikka kukkapenkin vierestä.
Ympärille siirsin myös mehitähteä ja sammalta.  Toivottavasti juurtuvat.



Mehitähteä laitoin tiilimuurin rakosiin sinnetänne .



Tämä tiilimuuri, koroke, on muutaman vuoden takaa. Tiilet sain lahjoituksena ja korotin niillä hieman nurmialuetta jotta sen saisi tasaisemmaksi.   Epätasaisuudestaan ja rosoisuudestaan huolimatta se on kestänyt hyvin.  Seuraavaksi olisikin hienoa saada siihen sammal ja mehitähdet juurtumaan.


 
 
Täytyy vielä muistuttaa, että tapani tehdä puutarhatöitä on kantapään kautta.  Tieto ei jää aina muistiin ellen ole sitä itse kokenut tai saanut lukiessa todellista Ahaa-elämystä.  Kuten valkosipulin istuttaminen raparperin juurelle. Se on alan ammattilaisen niksi ja yllätti minut.

Olen istutellut pihaani kaikenlaista vuosien saatossa. Ennen tuskastelin kun en saanut jotain menestymään ja se kuoli käsiini. Olen itkenyt verta yrittäessäni ymmärtää mitä lannoitetta mihin ja milloin. Tai oppia kasvuvyöhykkeet, emäksisyydet, happamuudet, yms.  
  Nyt olen oppinut antamaan itselleni armoa ja omaksunut rennomman asenteen; Jos se ei kuole, se saa jäädä. Kaiken ei tarvitse olla tiptop ja täydellistä. Se jos mikä lisää stressiä.  Sammal on ihanaa, jopa nurmikolla.  Voikukat ovat ystäviä.

 Pihahommia on nykyään paljon kivempi tehdä.

Heidinen

29. heinäkuuta 2015

#MeilläOnUnelma

Ohoh! Aika kuluu kuin siivillä kun saa olla ja elää miten tykkää. (lue; lomailla)   Paljon on tapahtunut sitten viimeisen postaukseni.  Tai no - olen istunut mustikassa.




  Eilen lähdettiin extempore Helsinkiin ja osallistuimme Minulla on unelma- mielenosoitukseen. Näin kutsun sattumalta facessa ja matkaani lähti tyttäreni sekä hänen ystävänsä. Tämänpäiväisestä jälkipyykistä olen ollut hämilläni.  Harmi, että uutisointi ei ole mielestäni onnistunut kuvaamaan tapahtuman ollennaista tunnelmaa ja tuomaan esille sitä kaikkea asiaa. Nyt keskitytään mässäilemään sillä mikä myy. Eli tietty taho vetää rahat tästäkin täysin vapaaehtoisvoimin ja ilmaiseksi järjestetystä tapahtumasta, ja ne rahat eivät mene maahanmuuttajille, vanhuksille, lapsille eikä luonnolle.



Tänä aamuna some pullistelikin jo valitusvirsiä. Tai pullisteli ja pullisteli. Moni ihmisistä tuntui jakavan sitä samaa yhden ihmisen kirjoittamaa omaa mielipidettä omanaan(ko?). Miksei noustu barrikadeille lasten, vanhusten, eläinten, luonnon tai rauhan vuoksi? Mä voin kertoa vastauksen. Siksei ettei kukaan ole vielä saanut aikaiseksi järjestettyä sellaista. Heti kun joku sen tekee, olen messissä! Eilen näihinkin asioihin otettiin kantaa, media ei vain niistä ole kirjoittanut. Minä olen iloinen siitä että osallistuin ja että ne kaksi teiniä mukanani heräsivät tänä aamuna taas ehkä astetta avarakatseisimpina. Paikalla oli koko mm. paljon perheitä, pareja, eläimiä, kehitysvammaisia, luterilaisia, muslimeja, juutalaisia, lapsia ja vanhuksia, jotka kaikki vielä keräsivät roskat lähtiessään. Me tervehdimme vierasta vieressä ja Jösses; hymyilimme. Lokki paskoi käsilleni taputtaessani ja pyytämättä selän takaa ojennettiin heti paperia ja savettia. Kun ihmiset tönäisivät ohimennessään, he pysähtyivät pyytämään anteeksi! Tuosta määrästä ystävällisyyttä ei ihan heti toivu tässä maailmassa. 
 
 Meille maalaisille oli jo villiä ostaa jo metroliput ja luottaa siihen, että emme eksy metromatkalla Puotilasta Rautatientorille!  Paluumatkalla osasimme jo käyttäytyä hieman rennommin ja tytöt olivat vaikuttuneita tapahtumasta ja tavasta jolla se oli järjestetty. Paitsi, että minä en muistanut seisoa oikealla puolella  metron liukuportaissa, jotta kiireisemmät pääsisivät ohi. Sitä minä pyydän anteeksi. Ensi kerralla lupaan olla huomioivampi.
 
 
 
 Herneenpalot pois nenästä ja lusikka käteen; niin ne hommat hoituu! Asioille voi aina tehdä jotain. Se että eilen oli mediaseksikäs mielenilmaus ei ole pois siltä, ettei huomenna samaa voitaisi tehdä toisen asian puolesta. Minulla on unelma, että ihmiset alkaisivat ottamaan vastuuta itsestään. Aloittaa voi omasta asenteestaan
 
 
 
 
Sitten ihmetellään että yhden ihmisen ajattelemattomasta tekstistä nousee tämmöinen haloo...
Soisin yksittäisten ihmisten tekemisten ja sanomisten saavan jatkossakin asioita aikaan. Niinhän sen kuuluukin olla, jokainen asia lähtee aina jostain liikkeelle. Jonkun tarvitsee olla ensimmäinen. Samoin koen näistä jokaisen esille nostetun aiheen (myös siinä kiertävässä fb:n valituksessa) olevan yhtä tärkeä. Ne vaan eivät valittamalla muutu. Se, että tämä lähti nettikirjoittelusta liikkeelle on minusta ihan älyttömän hyvä asia. Ihmiset voisivat oppia myös sen, että me ollaan samoja tyyppejä niin livenä kuin netissäkin. Niin hyvässä kuin huonossakin. Usein vain mielipiteet ovat tekoja vahvempia.
 
Kumpa tänään jälkipyykissä ei vain olisi laitettu asioita vastakkain. Vaan rinnakkain. 
 
Heidinen
 

 

23. heinäkuuta 2015

Vanhamummun kurkkusalaatti

Omaa avomaankurkkua ei taida ehtiä tulla tänä vuonna, joten oli ostettava kurkut jotta voin tehdä vanhamummun kurkkusalaattia.  Ja sitähän on tehtävä joka vuosi.  Kaupasta ei samanlaista saa.
Maku on tuttu lapsuudesta asti.  Aivan parasta on kunnon voista ja rasvaisesta maidosta tehty pottumuussi ja lihakastike sekä siihen reillusti kurkkusalaattia kylkeen.



Ohjetta sain aikanaan penätä mummulta aika pitkään ja lopulta sainkin, ehdolla etten sitä paljasta.   Sen verran kehtaan paljastaa että pääainekset ovat avomaankurkku ja sipuli raastettuna.  Voi sitä itkun määrää tuoretta sipulia raastaessa.  Voin kertoa, ettei suojalasitkaan auttaneet.

Äitini ohjetta pyyteli vedoten, että hänellä ohje olisi jo ollut, mutta kadottanut.  En tahtonut ensin uskoa ja jokusen kuukauden asiaa pohdin.   Äidille lahjoitin ohjeen sitten joululahjaksi.




Oma ohjeeni lepää kuvassa pilkistävässä ikivanhassa vihkosessa, johon olen kohta parikymmentä vuotta kirjoittanut ne kaikista tärkeimmät reseptini.


Purnukoihin kiinnitin Kodin kuvalehden sivuilta löytämäni valmiit tulostettavat etiketit. Löydät ne täältä.
Itse tulostin ne tavalliselle paperille ja kiinnitin kontaktimuovilla.

Nyt pitäisi malttaa vielä viikon verran odotella.  Että tekeytyvät.


Heidinen





20. heinäkuuta 2015

Puutarhaunel.....Etanoita!

Tästä piti tulla oman puutarhan hehkutusta ja ylistystä.  Vaikka maissit ja kurkut jättävät mitä todennäköisemmin sadotta, niin varsinkin kukkakaaleista on tullut iloni ja ylpeyteni.










Poikkeuksellisesti kuvailin ja tutkin kasvustoja ilta-aikaan.  Silloin nämä pienet tihulaiset olivat tulleet esiin.  (puistatus)



Vielä koskaan ei ole meillä ollut ainoatakaan kotiloa tai etanaa pihassa. Olin toki havainnut reikiä salaatissa ja muutamia myös kukkakaalissa, mutta ajatellut niiden olevan jonkin muun öttiäisen syömiä.  Parin päivän aikana reijätkin olivat lisääntyneet huomattavasti.

Ensihätään keräsin pulloon niin paljon kuin vain kasvustosta löysin, kaikki pieniä vielä.  Kun oikein nuohosin kasvilavojen ympärillä, löysin lopulta maasta yhden täyskasvuisen kotilon. Samaan aikaan ällötti niljakkeet ja kuitenkin tunsin itseni tosi pahaksi hukuttaessani niitä yksi kerrallaan.

Periaatteessa salaatti olisi pesun jälkeen täysin syötävää, mutta... keräsin kaikki varovasti pois, suljin tiiviisti muovipusseihin ja perään lisäsin runsaasti tuhkaa.  Salaatin paikalle upotin vielä maahan maitoansat.  Hätävarjelun liioittelua?




Noin 2,5dl:n lasipurkkiin kolmannes maitoa ja purkki kaivetaan suuaukkoa vaille maahan. Etanat/kotilot eivät pääse purkista enää pois vaan kohtaavat loppunsa.   Purkkiin voi laittaa myös olutta, punaviiniä tai vaikka vettä johon on sekoitettu hiivaa.
Meillä nyt sattui maitoa olemaan jaettavaksi.

Kasvilavojen ympärille laitoin vielä tuhkaa rajoittamaan uusia tulijoita, mutta tällaisena märkänä kesänä ne eivät pitkään auta, sillä teho menetetään heti tuhkan kastuessa.

Mitenköhän saisi siiliperheen houkuteltua asustelemaan pihapiiriin?  Onko teillä päteviä vinkkejä kotilosotaan?

Saatavilla olisi netistä löytämieni artikkeleiden mukaan luonnonmukaista Ferramol etanantorjunta-ainetta. Siitä tarkemmin tietoa täältä.   Löytyykö teiltä kokemuksia?



Heidinen





17. heinäkuuta 2015

Poimulehtiteetä ja jyväpastaa

Ostin vuosi sitten keittokirjan kreikkalaisiin ruokiin ja uskollisesti kokeillut jo monia ohjeita kirjasta.  Varsin onnistuneesti jopa. Paitsi se uunipellin kokoinen lihapiirakka, joka pääsi esimerkiksi siitä, miten helppoa on polttaa parituhatta kaloria vain puolessa tunnissa...



  Mutta en ole onnistunut omilla kauppareissuillani löytämään jyväpastaa.  Riisinjyvän näköistä, durumjauhoista valmistettua pastaa, jota muutamassa ohjeessa käytettiin. (Mm. lihapadassa.) Korvasin sen välillä riisillä, välillä makaronilla, mutta eihän se ole sama asia.

Sitten Tallinnan visiitillä kävelin pastahyllylle ja siinä pussi oli heti silmieni edessä.




Tänään tein kanasalaattia johon lisäsin jyväpastaa. Tykkäsin.  Mies tykkäsi.  Tytär tykkäsi.  Googlettelun jälkeen selvisi vielä, että ainakin Myllyn Paras valmistaa jyväpastaa. En ole vain törmännyt siihen.  Myös muutamasta nettikaupasta saa tilata sitä.

Toinen yllättävä löytöni oli Poimulehtitee. Se suorastaan hyppäsi ostoskoriini seuraavaksi.  Olen odotellut saavani työkaverilta kukkapenkkiini Poimulehteä ja miettinyt sen kuivaamista teeksi ja mausteeksi, luettuani lehtijutun sen terveyshyödyistä varsinkin naisille.  En tiennyt että sitä voi myös ostaa.    Teessä on mukavan mieto maku, pienellä hunajanokareella maustettuna kuppi tyhjeni nopeasti.



Seuraavan kursivoidun tekstin poimulehdestä olen kopioinut täältä.  Tikkurilan Marttojen sivuilta.

Kasvin lehdet sisältävät: Kasvi on todellinen vitamiinipommi: neljä kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiinissa.
Käyttö rohtona: Sisältää salisyylihappoa, joka lievittää kipua ja poistaa tulehduksia (esim. rakot ja hirtymät). Eteeriset öljyt, tanniini- ja katekiinityyppiset parkkiaineet supistavat limakalvoja ja edistävät ruuansulatusta. Ne parantavat myös ripulia ja verenvuotoa. Poimulehti rauhoittaa ja laukaisee vatsan kouristuksia. Kukkivasta poimulehdestä saa ihanaa naisen hyvinvointia hellivää teetä!!!! Säännöllinen käyttö lievittää kuukautiskipuja ja vaihdevuosivaivoja sekä tasapainottaa
hormoonitoimintaa eli on NAISTEN PARAS YSTÄVÄ.
Vinkit: Vanhan kansan kertomaa: poimulehti tyynyn alla takaa levollisen unen. Tuoreesta tai kuivatusta poimulehdestä haudutettu tee sopii myös kasvisliemeksi. Hauduta isot poimulehdet väsyneitä ja turvonneita jalkoja hoitavaksi kylvyksi.
 
Nyt en malta enää odottaa, että saan istuttaa pihalleni oman poimulehden.  Tietysti voisin lähteä luontoon sitä etsimään, horttoilemaan.  Mutta pelkäänpä ettei aikani riitä ihan kaikkeen mitä haluaisin.
 
Heidinen


Piipahtelua, puuhastelua ja Tallinnan tutkimista

Päivät kuluvat kuin siivillä.  En tiedä onko se lomailijan kannalta hyvä vai huono asia, mutta jokaisesta päivästä olen saanut nauttia.   Tänä kesänä ei ole tiedossa mitään pidempää matkaa vaan olen piipahdellut siellä täällä perheen ja ystävien kanssa ja siinä välissä on puuhasteltu kotona.   Käsienpesuallas tulikin jo valmiiksi ja menossa on leikkimökin sisustaminen. Siitä olen alkanut jo samalla kirjoittamaan postausta ja se tulee kunhan olen jokseenkin tyytyväinen lopputulokseen.

Kuun alussa vietimme vuorokauden itärajalla, Nuijamaalla. Katselimme Saimaan kanavaa ja haaveilimme matkasta Venäjälle kanavaa pitkin. Tänä vuonna se ei ikävä kyllä toteudu.  Testasimme myös polkupyörälossia. Olipa hauskaa ja erittäin hieno keksintö. 




Tutustuin Nuijamaalla jättilaukkaan. Mieletön kukka!  Kauempaa katsottuna näytti siltä kuin suuri sininen ilmapallo olisi kasvanut maasta.  Tällaisia aijon metsästää kotipihallenikin kasvamaan.  Kukan halkaisija oli noin 20-30 cm ja varsi etusormen paksuinen.






Säät ovat olleet kehnonlaiset, mutta kun vetäisee kumpparit jalkaan pärjää hyvin myös ulkopuuhissa. Kotikylällämme ollaan porukalla kunnostettu vanhaa leikkipuistoa sateisesta säästä huolimatta ja kuvassa piti juoda vielä yhdet talkookahvit kotipihallakin.

Kouvolassakin tuli pyörähdeltyä ja kirpputori sieltäkin etsittiin.  Kotiin lähti mm. vanha keittiöjakkara ja Arabian rosmariini sokerikko.

Eilinen päivä vietettiin Tallinnassa.  Matkasuunnitelmat heitettiin romukoppaan jo satamassa, sillä yllätys; merekeskuksessa on avattu MegaKirbukas eli kirpputori. Sisällä kirpparilla tuotteista ei olisi arvannut kovin helposti, että ei ollakaan Suomessa. Varsinkin peltipurnukat ja kupariastiat pyörivät samoissa hinnoissa.  Mutta olisin halunnut tuoda kotiin vanhan massiivisen tandempyörän (700e) ja vielä vanhemman kolmipyöräisen (35e).  Järki käski jättää.    Vanhan kaupungin imusta taas ei päässyt irti. 
  Aina löytyi toinen toistaan ihanampia, taloja, portteja, ovia, puoteja, takapihoja, katutaiteilijoita...ym. Välillä istuttiin vain katsomaan ihmisiä joka puolelta maailmaa. Jalat huusivat hoosiannaa 7 tunnin mukulakivillä kävelyn jälkeen ja kuitenkin harmitti lähteä kotiin. Ennen laivaan astumista ehdittiin vielä ihailla puhjennutta kuivaa ukkosta kaupungin yllä. Tytär yritti ikuistaa salamaa kameralla, siinä onnistumatta.





Veikeät kukkalaatikot.


Kuvasta vasta huomasin pyörässä olevan nuolen. Mihinköhän nuoli olisi johdattanut?  


Kadulla esiintyviä ihmisiä oli laidasta laitaan.  Vanhaa, uutta, rockia, klassista ja kaikkea siltä väliltä.



Viime kesänä Tallinna jäi välistä. Tänä kesänä kuvaan oli ilmestynyt kaikkialla pyörivät riksat, joita iloiset (!) parikymppiset nuoret polkivat.  Tarjolla olisi ollut vuokrattavaksi myös erilaisia akkukäyttöisiä polkuskoottereita ja pyöriä.

Toivoisin pääseväni vielä tänä kesänä uudelleen Tallinnaan. Pieni osa sydäntäni on jäänyt sinne. Enkä ehtinyt laisinkaan Rotermannin kortteliin tai ylipäänsä Vanhasta kaupungista muualle.
Lisäksi vielä viimeisessä ostoskeskuksessa satamassa silmilleni hyppäsi jotain mitä olen hieman koettanut suomesta etsiä, riisinjyväpastaa ja poimunlehtiteetä.  Mutta niistä kerron teille erikseen.

Kesä jatkuu.  Loma jatkuu. Toivottavasti ilmat vielä vähän lämpenisi ja kuivaisi.   Pihalla pienenee kokoajan sorakasa, jota levitellään pihalle savimaahan kadonneen hiekan tilalle. Ja aina välillä käydään nauttimassa olosta jossain muualla.

Huomenna lähdetään Linnanmäelle ja mansikat, mustikat ja avomaankurkut ovat vielä hankkimatta.  Ihana lomakiirus.  Loman neljäs kirjakin on jo pian luettu.

Heidinen

10. heinäkuuta 2015

UUSvANHA ALLASTASO KYLPPÄRIIN osa 3/3. Valmista tuli!

Olen niin iloinen. Helpottunut. Ja tyytyväinen.   Allastaso on asennettu paikoilleen ja täydessä toiminnassa.  Kylppäri on enää siivousta vaille.  Kuvistahan on tietenkin rajattu pois voide-, suihke-, geeli- yms.- putkilot ja muut sotkut jotka odottavat sopivaa sijoitusratkaisua edelleen pesukoneen päällä.



Ensimmäiset jutut ja kuvat Allastaso-projektista voit vilkaista täältä ja täältä täältä.

Kylppärimme on rakennettu talomme "uusio-osaan", joka oli meidän muuttaessa sisään suuri 12 ikkunainen eteisterassi.  Alkuperäinen pieni kuisti, jossa oli ollut ulko-ovi ja käynti yläkertaan oli purettu.  Jaoimme uuden osan karkeasti sen puoliksi, poistimme 3 ikkunaa tulevan kylppärin puolelta ja kalvotin jäljelle jääneet ikkunat maitolasin värisellä kalvolla, jota sai silloin Ikeasta.  

Alkutyöt eivät olleet niin yksinkertaisia, sillä uusi osa oli rakennettu oikeastaan aivan päin honkia. Ja ennen mitään lattiavaluja oli lattia kaivettava maahan asti, vaihtaa maat ja rakentaa uudestaan.  (Sama on tekemättä vielä edelleen toisella puolella)  Rakennustarkastaja kävi rakenteita ihmettelemässä, talon myyjiä koitettiin tavoitella myös. Mutta hepä olivat jo kadonneet Espanjan kautta Thaimaaseen, muita asioita pakoon, joten kaikki korjaustyöt jäivät lopulta meidän kustannettavaksi.    Kylppäri rakennettiin pikkuhiljaa, sitä mukaa kun aika ja rahat riittivät. Kommelluksia sattui.  Esim. käsienpesuallas nro.1 putosi kaakelilattialle ja pirstaloitui sillä kattolamppua asentanut mieheni sai sähköiskun, putosi jakkaralta koettaen ottaa tukea vielä kiinnittämättömästä altaasta. Onneksi ei sattunut vakavampaa sillä hän oli yksin kotona tapaturman sattuessa.  Katto on paneloitu kahdesti.  Suihkun seinät on rakennettu kahdesti suunnitelmien muuttuessa... 

  Edelliset talon omistajat olivat rakentaneet suihkun komeroon portaiden alle ja pienen wc:n vielä pienempään komeroon viereen.  Wc-istuin oli niin syvällä portaiden alla, että miehet eivät kyenneet seisoen tekemään tarpeitaan ja se tuntuu olevan tärkeä asia. (heh heh). Vanha suihku purettiin ja muutettiin takaisin komeroksi.  Vanha Wc-säästettiin, mutta sekin toimii nykyään lähinnä siivouskomerona.

Koska tässä allastasoprojektissa kaikki meni kuten Strömsössä (kerrankin) ei paljoa kerrottavaa muutoksesta jäänyt. Lopputulos kuitenkin näyttää kutakuinkin tältä.


Alkuperäinen allastaso ensin.






 
 
 
 
Kuvassa on pieni vilahdus suihkusta joka on vastapäätä allasta. Punakirjavat pienet lasikaakelit tuntuivat ensin vilisevän silmissä, mutta pian niihin tottui. 
 
Olisi muuten hienoa jos joku lukija uskaltaisi minulle kommentoida ja antaa palautetta.  Mielelläni kuulisin olenko liian suurpiirteinen vai jaarittelenko liikaa?  Jaksaako näitä sepustuksia lukea loppuun?  Yms.   Harjoittelen vasta ja koetan onkia olennaiset, mutta kun on monta rautaa tulessa kerralla se on vaikeaa. Olisin hyvin kiitollinen!
 
Tästä näyttää tulevan sittenkin kaunis päivä.
 
Heidinen
 


9. heinäkuuta 2015

MINI DIY Maustepurkkeihin etiketit

Heips,

Turhauduin hieman kertomaan perheen muille kokkaajille mitä missäkin maustepurnukassa on, joten pikapikaa tulostin pienet etiketit purkkeihin ja teippasin kiinni.




Googlettelemalla  löytyi myös mitä ihanampia valmiita etikettejä, mutta koin kaikki hieman liian isoiksi tarpeisiini ja sopivat olivat englanniksi.  Siitä ei muu perhe hyötyisi ja saisin edelleen juosta tunnistamassa mausteita. 

Täällä Max & Moses - blogista löysin myös hienoja suomenkielisiä etikettejä ja haluan vinkata niistä muillekkin, vaikka itse kaipasinkin vähän pienempää mallia, yksinkertaisesti siksi, että ainoa kiinnitysvaihtoehto oli tällä kertaa kapea kirkas teippi.

Kodin Kuvalehti tarjoaa myös hauskoja etikettejä käytettäväksi säilöntään ym.  Niitä oli minun tulostettava säilöntäkauden varalle.
Kuva lainattu Kodin kuvalehden sivulta.


Tänään on suuri päivä. Muutaman vuoden kestänyt haave/projekti tulee toivottavasti valmiiksi. Allastaso, allas ja hana asennetaan kylppäriin.  Nyt vaan sormet ja varpaat ristiin että ei tule niitä tyypillisiä viivästyksiä.

Perustan myös asentajalle perinteisen snägärin. Ruokapalkalla kun tulee, niin tehdään sitten kunnolla ja kierretään mikro kaukaa.  Höyrykattila on jo virittetty.

Heidinen

8. heinäkuuta 2015

Kesäraveissa Loviisassa

Säät olivat maanantaina suosiolliset.  Loviisassa järjestettiin kesäravit joihin perheemme jo toista vuotta osallistui. Tästä voisi tehdä perinteen.   Vaikka en raveista paljoa tiedä tai ymmärrä, niin viihdyn hyvin katsellen noita komeita elukoita, ihmisiä ja arvaillen voittajaa perheen kesken.  Rahapelinä olemme koettaneet kerran, mutta se alkoi jännittämään liikaa. Mahtava tunne kun kymmenkunta hevosta ohjastajineen rymistää radalla ohitse. Tanner tömisee!



Kuvaaminen oli haastavaa.  Aurinko paistoi etualalla ja kameran näytöstä oli vaikea erottaa mitään. Etsintä kamerassani ei ole. Koitin siis näpsiä mahdollisimman paljon ja toivoa, että edes jotain onnistuisi.








Välillä piti hakea kahvia, ensijännitystä lievittää yhdellä siiderillä, makkarat syötiin jo ensimmäisessä lähdössä.  Sitten valtavat muurinpohja letut, tytär osti kotiin viemisiksi vielä metrilakua.   Kahvilassa olisi ollut tarjolla myös vaikka mitä makeita leivonnaisia, leipiä, hernekeittoa, jäätelöä ym. Ja lakumyyjältä löytyi myös tuoreita mansikoita.  Että eipä päässyt nälkä yllättämään....röyh!






Loviisan ravirata on todella tunnelmallinen ja sitä kuulemma tituulerataan kesäratojen kuningattareksi. Tunnelma on mukavan rento, kuuluttaja kuulosti näyttelijä Ville Myllyrinteeltä (suosikkini), rakennukset ovat vanhoja ja säästeliäästi/tarpeen mukaan uusittuja.   Kukaan ei pönöttänyt tai pörhennellyt.  Ja kun kaupungin läpi radalle ajaa, niin alkaa tekemään mieli tutustumaan muuhunkin Loviisan kesätarjontaan.  Viime vuonna kävimme muinaismarkkinoilla Loviisassa, mutta tänä vuonna niitä ei järjestetty.










Kun ilta eteni ja alkoi viluttamaan oli vetäydyttävä kahvilan ja vanhan pelihallin sisälle lämmittelemään. Koska ihmismäärä oli jo vähentynyt näin kahvilan kalusteet.  WAU! Olisinpa saanut kantaa muutamat tuolit ja pöydät kotiin. Ikkunalasit olivat selvästi alkuperäiset, ulos katsoessa kuva värisi ja hieman vääristyi. Kahvilassa lautalattiat, pelihallissa rouheasti pelkkä betonilattia.










Tämän retken yksi parhain osuus on kertomatta. Nimittäin kotikuntamme Askolan yrittäjät järjestivät raveihin bussikuljetuksen halukkaille 5 e hintaan, johon kuului sisäänpääsy, ohjelma ja kahvi tai makkara.  Normi sisäänpääsy olisi ollut jo 6e.  Nykypäivänä tulee matkustettua bussilla niin harvakseltaan, että sekin käy jo elämyksestä. 

Heidinen