30. kesäkuuta 2015

Voi pyhä Sylvi!

Haluan kertoa teille Sylvistä.  Sylvi on hieman yli vuoden ikäinen. Kissakoira, poikatyttö ja rasavilli. Sylvi on aina siellä missä minäkin ja siksi ajattelin tarvitsevan oman esittelyn, sillä se on ehtinyt luteeksi jo hyvin moneen kuvaan täällä blogissakin.  Se on myös päässyt banneriin mukaan.







Sylvin syntymäaika ei ole tiedossa.  Huhtikuussa 2014 on arvio. Se taisi olla hieman liian pieni vielä meille tullessaan ja sai myös sekarotuisen Lilon hormonit välittömästi sekaisin.  6-vuotiaalla Lilolla tuli ensimmäinen valeraskaus, mutta se piti hyvän huolen pennustaan.






Toinen koiramme, hovawartti Vilma piti pitää ensimmäiset kuukaudet erillään kissanpennusta, sillä näennäisestä rauhallisuudestaan huolimatta se saattoi hyökätä ja yrittää napsahtaa kissaan hampaillaan kiinni.   Talo oli jaettuna kahteen osaan, toinen kissalle ja toinen koiralle. Molemmat tuijottivat toisiaan lasioven läpi, Sylvi keimaillen.
  Sitten eräänä aamuna viedessäni Vilpuria ulos tarhaan, se tarhan ovella istahti pyllylleen eikä suostunut liikahtamaankaan. Tällainen hiljainen vastarinta on jotain niin käsittämätöntä erittäin touhottavalle koiralle, että otin sen tosissani ja vapaapäiväni kunniaksi(?) päätin olevan aika Sylvin ja Vilman selvittävän välinsä.  Joka sitten olikin yhtäkkiä helppoa, muutaman tunnin kyräilyn jälkeen yhteiselo alkoi sopuisasti.





Edelleen kuitenkin Vilpuri saa kuonolleen jos menee liian lähelle ison nenänsä kanssa, mutta Lilo saa kissalta ajoittain korvapesuja.

Lasten suhteen Sylvi on ollut hämmästyttävä. Se on tismalleen siellä missä ne pienimmätkin tenavat, kuitenkaan koskaan ei raavi tai pure lapsia huolimatta miten rajuiksi leikit menevät.  Aikuiset taas saavat täyslaidallisen. Kissa ei luovuta vaan saattaa hyökätä aina uudestaan ja uudestaan kunnes se on pakko viedä muualle rauhoittumaan. Se myös valitsee porukasta aina yhden ihmisen jota kiusata.  Sitten ottaessani Sylviä mukaan töihini, se reagoi asiakkaisiin samoin kuin lapsiin. Ei edes kynnen kärjellä raapaissut, kun taas työkavereitteni kimpussa se saattoi olla välittömästi.  Olisi kiva tietää miten se osasi tehdä eron asiakkaan ja työkaverin välillä? 

Siitä on ihanaa pudotella tavaroita. Pääsiäisenä se meni virpomisvitsoista aivan sekaisin.  Eräältä pieneltä virpojalta koetti vetää vitsaa käsistä kesken lorun. Ja jouluna kuusenkoristeet tuli moneen kertaan ripustettua uudelleen.





Se nuolee valokuvia(!) ja keittiön ikkunan karmeja. Se hinkuaa ulos, mutta haluaa yleensä heti takaisin sisälle roikkuen ovenkahvassa.   Se osaa avata oven hyppäämällä kahvaan, paitsi jos tietää sinun olevan vaikka vessassa. Silloin se ei yritäkään avata ovea, vaan naukuu oven takana tasan niin kauan kunnes ovi avataan sille.  Silloin se nostaa tyytyväisenä hännän pystyyn ja köyristää vähän selkäänsä ennen kuin kävelee varpaisillaan ryhdikkäästi sisään.   Se kiipeää ja hyppii aivan kaikkialle.  Istuskelee väliovien päällä tai verhotangolla.  Sylvi rakastaa pahvilaatikoita joita se silppuaa repimällä siitä palan kerrallaan. Oikeastaan se silppuaa mitä tapahansa.   Kun aamulla laitamme koirille ruokaa, se syö koirien kupeista minkä ehtii ennen kuin koirat saavat annoksensa ja menee vasta sitten omalle kupilleen.







Öisin se tulee nukkumaan jalkojeni päälle tai jos sitä ei nukuta, se kiipeilee sängynpäädyssä (Kuormalavat) ja hakkaa meitä päähän tassullaan sieltä suojista.   Aamulla se saattaa herättää samoin. Illalla se saa hepuleita jolloin seinätkään ei riitä pysäyttämään sen ryntäilyjä. Jos kävelet, se hyökkäilee nilkkoihin.

Se ei kehrää. Joka on minusta outoa, mutta ilmeisesti kaikki kissat eivät vain kehrää?  Jos se on oikein tyytyväinen, se ikään kuin kurnahtaa, kerran. Kuitenkin se on ihan selvästi onnellinen rämäpää joka viihtyy ihmisten seurassa. Kehräämisen sijaan se alkaa pesemään ihmistä.  Se viihtyy sylissä jos kävelet, muussa tapauksessa se raatelee sinut.





Suurin piirtein tällainen on ihana pieni petomme, joka saattaa tehdä minusta vielä vanhana hullun kissanaisen. Se on niin ärsyttävän, raivostuttavan ihana!


Heidinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mieltä?