3. kesäkuuta 2015

Mistä alkaa riippuvuus?


Toiset ovat luonnostaan helposti addiktoituvia ja toiset ei.  Toinen lankeaa tupakkaan, toinen alkoholiin, kolmas jo kovempiin aineisiin. Joku pelaa elämänsä piloille, eikä pysty lopettamaan.  Harmittomammin jää koukkuun kahviin tai neulomiseen.  Pakko-oireiset lisäisin addikteihin myös.
Sitten on se onnekkain porukka, joka pystyy tekemään kaikkea jäämättä siihen pirulliseen ansaan.  Ai että, kadehdin ihmisiä jotka polttavat vain mennessään juhlimaan. 
 
 
Minä olen addikti. Nikotiininarkkari.
Olen virallisesti lopettanut tupakoinnin 3kertaa. Yrittänyt lopettaa lukemattomia kertoja. Nyt olen ollut polttamatta puolisen vuotta. Kuullostaa helpolta, mutta edelleen käyn pienen taistelun päässäni monta kertaa päivässä ja toistaiseksi olen voittanut ne.  Unissani poltan kuin korsteeni ja mielihyvän tunne kestää heräämiseen asti.
 
Zyban, lopettamisen avuksi lääkärin määräyksella saatava lääkekuuri minulla on ollut neljästi. Nikotiinilaastarit, -purkat, -pastillit, -suihkeet, -inhalaatorit ja sähkötupakat ovat tehottimia minulle ilman lääkekuuria.   Nyt voitaisiin keskustella myös tahdonvoimasta, mutta mitä voin sanoa?  Kysykää läheisiltäni onko minulla sitä? Ainakaan tässä siitä ei ole ollut apua.
 
 
Halusin kirjoittaa tästä aiheesta, sillä vaikka en tupakoi, en toistaiseksi ainakaan ole päässyt irti nikotiinista ja tiedostan tällä kertaa miten helppoa  olisi vain luovuttaa.  Tiedän kuitenkin, että se olisi viimeinen lopetus. Polttaisin hamaan tappiin asti jos nyt lankeaisin.  Tämän ajatuksen jälkeen muistan kuitenkin olla myös kiitollinen siitä, että olen pystynyt välttämään kuopat alkoholin ja huumeiden houkutuksista. Sillä ne olisivat todennäköisesti koituneet jo kohtalokseni.
 
 
 
 
 
Vuosia sitten paloin silloisessa työssäni täysin loppuun. Viimeisellä hetkellä ennen kuin sain voimia muuttaa asioita ajattelin vain ihmeissäni; että näinkö helppoa se on? Näinkö helposti ihminen voi masentua? Näinkö helposti ihminen alkoholisoituu? Näin voi siis käydä jopa minulle? En silloin juonut, mutta mieli olisi tehnyt, kokoajan.
 
Useita ystäviäni teiniajoilta ja varhaisaikuisuudesta on jäänyt sinne. Jokunen on saattanut selvitä tähän päivään, mutta kiitos niiden aikuisten(?), jotka olivat aina valmiina hakemaan kaljat tai joidenkin tapauksissa myymään ne sätkät, niin näiden ystävien mieli on jäänyt ysärille.  Jokaisella menetetyllä kaverillani se lähti alkoholista.  Poikkeuksetta.  Myös minä olisin saattanut hyvin helposti olla yksi heistä. Silloin se oli vaan sairaan siistiä, että kaverina oli aikuinen joka "ymmärsi" meitä.  Laitettiin porukassa pikkuhilut yhteen ja saatiin bisseä tai alkosta vinkkua.   Olen kantanut tupakoita taskussani nuoruudesta asti. Mistähän minä niitä silloin 14-vuotiaana sain?  Mikä erotti minut niistä joille kävi huonommin?
Minulla on ikävä heitä.  Ystäviäni. Sillä niitä he ovat edelleen, vaikkei meillä ole enää mitään puhuttavaa.  Vaikka elämme eri maailmoissa nyt, olemme kasvaneet yhdessä. He ovat minulle tärkeitä yhä edelleen.
 
 
 
 Tänä keväänä jonkin verran radion kautta olen törmännyt Älä välitä - kampanjaan . Se taitaa olla ainoa niinkin isossa mittakaavassa toteutettu kampanja asian hyväksi. Mutta minusta mauton ja väritön. Se ei ravistele! Kyseessä on kuitenkin asia, joka pitäisi takoa näiden päähän oikeastaan pajavasaralla.  Nätit kuvat, rauhalliset radiomainokset, julisteet, kortit ja katukyselyt eivät kohderyhmässään saa aikaan kuin hymähdyksiä ja naureskelua.
 
Olen aivan varma että 90-luvulla oli sama kampanja, samoin toteutettuna! Olen tuijottanut sitä julistetta terveydenhoitajan vastaanotolle odotellessani, eikä siinä herättänyt mikään ajattelemaan. Oikeastaan ärsytti ontuva sanaleikittely.
 
Ja nyt, lähes 20-vuotta myöhemmin.  Edelleen mennään samalla teemalla?!  Nyt meillä on tulevaisuuden toivoilla lisänä energiajuoma/särkylääkecombot ja ihan luvallisesti. (Tässä tekisi mieli jo kiroilla)
 

Kävin MLL:n sivuilla katsomassa materiaalia . Huoh! Missä on asenne?  Vaaleanpunaisin julistepohjin ja muutaman pullonkorkin kuvin huhuillaan;  "Se on kuulkaa ihka oikea rikos välittää alaikäiselle alkomaholia."   Ja seuraukset ovat mitä? Mitä tapahtuu aikuiselle joka sitä ostaa?  Mitä tapahtuu sille nuorelle joka sitä juo? 
Ei se teini useinkaan jaksa ajatella kovin pitkälle tulevaisuuteen.  Vastahan hän on päässyt lapsen asemasta.  Kolmekymppinen on hänen mielestään valovuoden päässä ja toinen jalka haudassa. 
 
Kuulkaapas THL, MLL, EHYT, Aluehallintovirasto ja keitä siinä nyt on mukana.  Ei jaksanut kiinnostaa kauheasti ottaa selvää.  TEHKÄÄ PAREMMIN. Monta isoa toimijaa ja tulos on :
 
 
UUh!
 
 
"Ne ovat fiksuja, ne alaikäiset. Niillä on kiire päästä kokemaan ja elämään." He olisivat ansainneet  päänsilityksiä enemmän.  Jotain kiinnostavaa.  Jotain tekemistä.  Kysykää heiltä.
Minä mahdollisena välittäjänä kuulin muutaman radiomainoksen. Julisteet ovat ilmeisesti olleet koulujen seinillä?kö?  Eihän minulla sinne mitään asiaa ole. Tähän postaukseen piti ihan etsiä muutama sumuinen esimerkki.
 
Saatoinpa lipsahtaa vähän alkuperäisestä aiheesta. Kuohahti hieman.
Mitä mieltä te olette, oliko tämä onnistunut kampanja?
 
 
Heidinen.
 
 
 
 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä mieltä?